Keskitalven hangilla

Vaihtelevat kelit tekevät retkistä monipuolisia. Lumikenkäily paksussa puuterilumessa ja sohjossa vaihtuu nopeasti kenkäilyyn kantavilla hangilla. Helmikuisen lämpöaallon kastelema lumikerros jäätyy pakkasen puraisun jälkeen mukavaksi hangeksi.

Illaksi tyyntyvä tuuli ja lähestyvä täysikuu tarjoavat hyvän syyn suunnata lumikenkäilemään. Kantavalla hangella pitempikin matka taittuu ripeästi, vaikka rinnakkain.

Auringonlaskun jälkeen taivaan värit hiipuvat sinisiin sävyihin ja jääkiteissä kimmalteleviin kuunsäteisiin. Kirkkaimpien tähtien noustessa taivaalle lumikenkäilijät saavat seurakseen kuun heittämät varjot.

Lunta ja lumikenkiä Lauhanvuorella

Uusi vuosi alkoi Lauhanvuoren kansallispuistossa juhlallisesti. Etenkin Lauhanvuoren korkeimmalla paikalla märkänä satanut lumi tarttui tiukasti puiden latvoihin ja koristeli maiseman lumiseksi satumetsäksi. Useamman lumisateen jälkeen lunta on Lauhanvuoren parhailla paikoilla liki 40 senttiä.

Useamman vähälumisen talven jälkeen luminen maisema houkuttelee ulkoilemaan. Perinteisen hiihtämisen sijaan liikkeelle voi lähteä lumikengillä. Osa kävijöistä tyytyy tavalliseen kävelyyn, mutta lumikengillä pääsee liikkumaan paljon laajemmin, eikä ole riippuvainen valmiista urista. Taikapolku pääsi nauttimaan lumikengillä liikkumisesta hyvässä seurassa heti vuoden alussa.

Lumikengillä liikkuminen on hiihtämistä helpompaa, sitä ei tarvitse opetella erikseen. Lumikengillä voi lähteä liikkeelle myös lasten kanssa, sillä ne tarjoavat uutuuden viehätystä ja odotuksia seikkailuista. Useimmat lumikenkien kokeilijat pääsevät liikkumisen rytmiin kiinni varsin helposti. Lisäksi sauvat helpottavat tasapainon säilyttämistä etenkin lumikenkäilyn alkumetreillä.

Lumikenkäretki alkaa varusteiden säätämisellä. Lumikenkien mallin mukaan niihin haetaan sopivat säädöt eli siteet sovitetaan omiin kenkiin sopiviksi. Lisäksi valitaan oikean mittaiset sauvat. Lumikengistä on olemassa erilaisia malleja erilaisiin olosuhteisiin mutta perusmalleilla pärjää pitkälle. Porukalla liikuttaessa kävelyn raskautta voi säätää valitsemalla paikan jonossa. Umpihangessa uraa aukaisevalla kävelijällä on raskain työ - ja tehokkain kuntoilu.

Lumikenkiin saa parhaiten tuntumaa, kun aloittaa kävelyn tampatulla pohjalla. Sopivan tyylin löydyttyä on helppo siirtyä hakemaan haasteita syvemmästä lumesta, rinteistä tai muuten haastavammasta maastosta. Lumikengillä pääsee liikkumaan melko helposti sellaisessa maastossa, missä sukset olisivat toivottomat kulkuvälineet.

Lauhanvuoren kansallispuistossa lumikenkäretken lähtöpisteiksi sopivat näkötornin ja Spitaalijärven parkkipaikat. Nuotiopaikat muodostavat retkille hyviä kiintopisteitä, mutta niille voi kulkea hieman suoremman tai reilusti pidemmän reitin kautta. Pidemmän retken tavoitteeksi voi ottaa esimerkiksi Lauhan tai Kärkikeitaan kämpän pihapiirin tai Lohiluoman maisemat.

Lumikengät ovat sikäli helppo retkeilyväline, että niillä voi lähteä liikkeelle lumiseen maastoon kaikkialla. Eteläiseltä Pohjanmaalta löytyy Lauhanvuoren lisäksi muitakin valloittamisen arvoisia lumikenkäilykohteita.

Lumikengillä liikkuminen avaa luontoon uusia näkökulmia. Jotain perinteistäkin kannattaa retkellä kuitenkin säilyttää eli eväät. Nuotiolla hieman savustetut vaatteet tuovat tunnelmaa. Makkaran, tikkupullan, nokipannukahvin, vaahtokarkin tai hieman terveellisempien eväiden ansiosta retkestä jää mukava muisto. Mikäli haluaa retkeillä pitkän kaavan mukaan, niin Lauhanvuoren kansallispuistosta on hyvä jatkaa rentoutumaan Lauhansarven luontomatkailukeskuksen ravintolaan, saunaan tai huviloihin.

Talvipäivä laskeutuu iltaan Katikankanjonissa

Talvipäivä on lyhyt joulukuun puolivälissä. Edeltäneen päivän kevyt lumisade on koristellut maiseman valkoiseksi, mikä tuo valoa myös pilvisen taivaan alle. Tyynen yön jälkeen kosteana satanut lumi koristaa mukavasti puiden latvuksia.

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa tunnelma on talvinen. Lunta on niin niukasti, ettei se vaikeuta liikkumista kävellen. Katikankanjonin jyrkät rinteet ovat kuitenkin petollisen liukkaat ohuen lumikerroksen alla.

Märän alkutalven ansiosta Katikanluomassa on runsaasti vettä. Vauhdikas virtaus ja pakkasen niukkuus on hillinnyt jäiden muodostumista. Jäätä löytyy ainoastaan luoman suojaisimmista poukamista.

Kanjonin pohjalla kiirehtivä vesi on roiskuessaan koristellut kiviä ja puita hienoilla jäämuodostumilla. Vaikka luomassa virtaava vesi näyttää paikoin lähes mustalta, jää loistaa parhaimmillaan kuin kristalli.

Veden kohina ja heräävän tuulen humina ovat lähes ainoita ääniä kanjonin pohjalla. Metsälinnut viettävät talvista hiljaiseloa. Iltapäivän hämärtyessä korva ei tavoita edes palokärkeä, käpytikkaa tai metsätiaisia.

Reipas kävely kanjonin rinteillä ja rannoilla herättää nälän. Luoman kohinaa voi kuunnella myös kanjonin laidalla sijaitsevalla laavulla. Kohinan kuuleminen voi vaatia korvien virittämistä veden solinan taajuudelle, sillä lämpöä ja kahvia lupaavan nuotion rätinä vie helposti kaiken huomion.

Eväiden syönnin jälkeen laavulta lähtee liikkeelle kuin uusi ihminen. Pimentynyt talvi-ilta tarjoaa mahdollisuuden käydä tutkimassa kanjonin tunnelmaa otsalampun valoissa. Tänne täytyy palata uudelleen.

Lauhanvuori syksyn ja talven rajoilla

Syksy on jatkunut pitkään Lauhanvuoren kansallispuistossa. Viime vuosien tapaan talven merkit ovat näyttäytyneet kansallispuiston maisemissa vain pikaisesti.  Lyhyet välähdykset ovat kuin muistuttaneet, että tähän aikaan vuodesta maisemaa voisivat hallita myös lumi ja jää.

Syksyn parhaiden sadepäivien jälkeen Lauhanvuoren rinteillä on ollut lunta 15 senttiä. Hiihtoharrastuksen innokkaat tukijoukot ehtivät jopa pohjustamaan latu-uria moottorikelkalla. Kaikkein nopeimmat ehtivät hiihtää muutaman kilometrin kansallispuiston tie- ja polkupohjilla.

Ensimmäisten lumien aikaan syksyn vaikutus on vielä vahva. Vaikka mittari on aavistuksen pakkasen puolella, metsässä liikkuu hämähäkkejä ja talvisääskiä. Sen sijaan lumen pinnalta löytyvä metsälude näyttää elottomalta.

Sumuisen kostealla säällä maisema on harmaa. Metsän kirkkaimmat väriläiskät löytyvät pökkelön kyljessä kasvavista keltaisista sienistä. Syksyn viimeiset ruskalehdet koristavat lumen pintaa puolukoiden rinnalla.

Lumi vetäytyi nopeasti Lauhanvuoren maisemista lounaisen henkäyksen puhaltaessa maiseman yli. Lämmin vesisade sulattaa lumet ja Spitaalijärven jäät. Kuivajärvellä vedenpinta nousee sopivasti peittäen pohjan hiekkakivet ohuen vesipeiton alle.

Lohiluoman sorapohjilla kutevat tammukat nauttivat luoman reippaasta virtauksesta. Marraskuisen päivän hämäryydessä purojen elämä näyttää yllättävän vauhdikkaalta. Kalojen elämä on kutuajan ulkopuolella kovin näkymätöntä, ainakin satunnaisesti puronvarren liikkuvan retkeilijän silmin katsottuna.

Lauhanvuoren syksyssä voi päästä nauttimaan aivan erilaisista tunnelmista, vaikka retkillä olisi väliä vain muutama päivä.
Talvinen maisema vaihtuu nopeasti sumuiseen kosteuteen ja kevyeen syyssäähän - tai toisin päin.

Vähäinen lumikerros ei haittaa metsissä liikkumista kävellen. Sen sijaan hiihtämiseen ja lumikengillä liikkumiseen tarvitaan enemmän pehmustetta varvikon peitoksi.

Talven verkkainen saapuminen jatkaa patikointikautta. Lauhanvuoren antoisat reitit ja uudet rakenteet palvelevat retkeilijöitä mukavasti. Valmiit reitit ja kartoista löytyvät polut tarjoavat paljon erilaisia mahdollisuuksia ulkoilusta nauttimiseen.

Syksyisessä luonnossa on monesti hieno tunnelma, vaikka kevään ja kesän tunnelmat ja sävyt puuttuvat. Luonto on hiljaisempi mutta ilma on raikasta. Syyskelit tarjoavat usein hienot edellytykset pitempiin kierroksiin kansallispuiston maisemissa. Kunhan eväät ovat kunnossa. 

Talven kevyt kosketus Kauhanevalla

Vuoden ensimmäiset viikot ovat tarjonneet vaihtelevia säitä. Kauhanevalla on ollut muutama kunnon pakkaspäivä, mutta useammin lämpömittari on ollut nollan tuntumassa.  Maisema elää säiden tahtiin.

Muutamana päivänä sumut ja huurteiset puut ovat valloittaneet suon. Paksun sumun alla pitkoksin merkitty reitti tarjoaa patikointiin turvallisen vaihtoehdon, sillä sumussa etäisyyksiä ja suuntia on vaikea hahmottaa. Nopeasti elävän sumun läpi paistava aurinko tuo maisemaan erikoisia sävyjä.

Talven keskellä lämmin föhn-tuuli siivoaa pilvet auringon edestä. Lämmin sää tiivistää nopeasti niukan lumikerroksen. Pakkaspäivien jäljiltä itse suo pinta on jähmettynyt tukevaan routaan.

Paljaiden mättäiden ja kerminkylkien täplittämä suo näyttää kovin keväiseltä, sillä tunnelma on suoraan maaliskuulta. Tyynenä heräävä talvipäivä houkuttelee tutkimaan Kauhanevan maisemia pitemmän lenkin mitalta.

Talven lyhimpinä päivinä vanhempi luonnossa liikkuja muisteli, miten vuosikymmeniä sitten saattoi lähteä kotiportailta liikkeelle ja liikkua päivän ojiin törmäämättä. Nykyisin metsät ja suot on ojitettu lähes kauttaaltaan. Vanhojen aikojen tunnelmaan voi päästä lähinnä Kauhanevan kaltaisilla laajoilla suojelualueilla.

Nummikankaan laidalta talvinen kävelylenkki suuntaan suon yli länteen. Nevalla kävely tuottaa yllätyksiä. Kaukaa katsottuna metsänreunan muodostavat puut paljastuvat useamman kerran metsäsaarekkeeksi, jonka takaa avautuu uusi suolakeus. Kauhanevan maisemaa rikkoo yllättävän monta metsäsaareketta tai puuryhmää.

Reilun parin tunnin nautiskelun jälkeen suon länsireunalta löytyy Katikanluoman alkupiste. Vastakkaisesta suunnasta paikalle on saapunut edellisenä yönä saukko. Saukko on tehnyt suon puolelle muutaman sadan metrin lenkin, mutta palannut nopeasti takaisin virtaavien vesien ääreen.

Kauhanevan maisemasta löytyy talvellakin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia: puita, kiviä, eläinten jälkiä, sulapaikkoja. Nevan keskellä kulkee sula noro, jota ei onneksi tarvitse ylittää. Valoisa aika kuluu nopeasti luontoa tutkiessa.

Talvipäivä paljastaa nevan hiljaiseksi. Muutama teeri istuu puissa, käpytikka ja töyhtötiainen ruokailevat metsäsaarekkeissa ja yksinäinen urpiainen lentää nevan yli. Korppipari päivystää sitkeästi reviirillään.

Kankaiden laidoilta löytyy kolmen riekkoparven jäljet, mutta itse linnut pysyvät piilossa. Ketut, jänikset ja hirvet ovat jättäneet jälkensä lumeen. Myös valkohäntäkauris on oikaissut nevan yli. Suurten petojen reitit eivät ole tällä kertaa kulkeneet samoissa maisemissa. 

Tyynenä päivänä tunnelma on hiljainen muttei äänetön. Lähikylillä liikkuvat isot koneet, metsien hakkuukoneet ja moottorisahat sekä ylilentävät lentokoneet muistuttavat sivistyksen läheisyydestä. Itse suon äänet muodostuvat vienosti solisevasta norosta ja hiljaa humahtaen lomahtelevista lumikerroksista.

Pitkän lenkin jälkeen Nummikangas on jälleen jalkojen alla. Parinkymmenen kilometrin matkalle mahtui monta suomätästä, mutta ojien yli ei tarvinnut hyppiä. 

Uusi vuosi käynnistyi Lauhanvuorella

Vuoden lyhin päivä kääntää luonnon kalenterin uudelle kierrokselle. Joulu juhlistaa päivänvalon hiipumisen päättymistä. Verkkaisesti pitenevät päivät paljastavat suunnan kääntyneen kohti kevättä.

Talvipäivänseisaus on vuodenkierron keskeinen taitekohta. Tämän vuoden lyhimpänä päivänä 21.12. aurinko nousee Lauhanvuorella 9.57 ja laskee 15.02, joten päivälle jää pituutta 5 tuntia ja 5 minuuttia. Hämärä antaa päivälle lisäaikaa reilun tunnin nousua ja laskua kohden. Päivällä auringon keskipiste ehtii vaivoin 4,6 astetta horisontin yläpuolelle.

Lauhanvuoren tunnelma on säilynyt vuoden taittumiseen asti syksyisenä, vaikka kevyt lumikerros on tuonut maisemaan talven tuntua. Koristeellinen lumi kuorruttaa hetken myös puiden latvuksia. Suojasää ja vesisade palauttaa tunnelman nopeasti muutaman viikon taaksepäin.

Puronvarren synkissä kuusikoissa lunta on sammalmatolla niukasti. Suurelta lähdealtaalta alkunsa saava luoma virtaa iloisesti solisten. Kuusikon äänimaisemaa piristävät vilkkaasti liikkuvat töyhtötiaiset. Matalan suvannon jäällä näkyy ohikulkumatkalla olleen saukon jäljet.

Värit elävöittävät vuoden viimeisiä päiviä. Pakkasen niukkuudesta huolimatta kuivana pysynyt ilma antaa tilaa valolle. Matalalta paistavan auringon valo on lämmintä. Myöhään nouseva ja aikaisin laskeva aurinko loihtii pilviin värikkäitä maalauksia.

Suonlaidan kankaalla seisoo harmaa kämppä. Jäätyneen ikkunan takana on koettu monta lumista ja kylmää talvea. Saman katon alle ovat päässeet myös metsätöissä uurastaneet hevoset. Hevoset ovat jääneet kuitenkin vaille hellan ja hirsiseinien turvaamaa lämpöä. Nyt kämpässä voi pysähtyä satunnainen retkeilijä juhlistamassa uutta vuodenkiertoa kynttilän äärellä.

Lauhanvuoren luminen sydäntalvi

Kunnon talven määritelmän täyttävä lumikerros saapui Lauhanvuorelle helmikuun lopulla. Nestorinpäivän lumisateiden jälkeen Lauhanvuoren talvi on parhaimmillaan - sopivasti paikallisen hiihtoloman käynnistyessä.

Lauhanvuoren näkötornista avautuu maisema lumiseen metsämaisemaan. Puiden latvoissa ei ole tykkykuormaa vaan mukavan kevyt valkoinen kuorrutus. Maisemaa hallitsevat lumiset puunlatvat, oksat ja rungot. Auringon pilkahtelu ja pikkupakkanen täydentävät retkikelin.

Lauhanvuoren kankaiden maisemiin kelpaa sukeltaa näkötornin juurelta, jolloin muinaisrantojen rinteet tuovat retkeen vaihtelua. Aamupäivällä vasta osa laduista on kunnossa, mutta päivän kääntyessä iltapäivän puolelle viimeisetkin urat saavat tuoreet muodot.

Laduilla on rauhallista, sillä pitkän lenkin aikana vain muutama hiihtäjä sivakoi vastaan tai kiirehtii reilummalla vauhdilla ohi. Harvinaisen lumisia maisemia ihaillessa vauhti pysyy sopivan rentona. 

Talvinen maisema vaikuttaa ensikuulemalta hiljaiselta. Hiihtolenkin aikana äänessä ovat Lauhanvuoren uskolliset sydäntalven asukkaat: pajoillaan naputtelevat käpytikat sekä hömö- ja töyhtötiaiset.

Hiihtäessä tulee nälkä. Spitaalijärven nuotiopaikka on paksun lumen alla, mutta kokenut retkeilijä osaa hyödyntää keittokatoksen lumettomat penkit. Makkaranuotion syttymistä tarkkailevat järven rantadyyniä vartioivat suuret lumiukot, jotka ovat kallistuneet kohti etelää kuin tulevaa kohtaloaan odottaen.