keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Katikankanjonissa soi kevät

Piilopuro nousee pintaan Kauhanevan suuren suolakeuden länsilaidalla. Viileän toukokuun tahdissa suo on herännyt verkkaisesti kevääseen. Sammaliin painuva askel kohtaa hieman syvemmällä tukevasti jäässä olevan turpeen. Katikanluoma aloittaa matkansa routaisten kermien lomasta.

Kevään tulvat jäivät vaatimattomiksi vähälumisen talven ja kuivan kevään jälkeen. Toukokuun lopulla veden kevätkiireet ovat tasoittuneet. Pienen koskipaikan alla akanvirran pyörteet tarjoavat pienille vaahtolautoille kunniakierroksia.


Katikankanjonin kuusikon varjoissa tunnelma on odottava. Veden niukkuus ja säiden viileys on hillinnyt kasvillisuuden heräämistä. Toukokuun viimeisenä päivänä kasvit ovat selvästi myöhässä edeltävien keväiden aikatauluun verrattuna.

Metsässä näkyy vain vähän uusia versoja tai auenneita silmuja. Rantojen rehevistä saniaisista muistuttavat vain edellisen kesän lakastuneet lehdet.

Menneestä suuruudesta kertovat myös kaatuneet puut. Lahopuu on toisaalta myös uuden elämän avain. Lahopuun runsaus tuo kanjoniin arvokasta lajistoa: sammalia, sieniä, kääpiä ja hyönteisiä.

Maalla puut lahoavat vääjäämätöntä tahtia, mutta Katikanluoma tarjoaa sortuneille puille turvaa. Veden alle päätynyt puu säilyy ennallaan jopa satoja vuosia. Vuosikymmenien jälkeen vedestä nostettu puu voi näyttää vain hetki sitten veteen päätyneeltä.

Ryteikköiseltä näyttävä maisema tarjoaa myös suojaa. Kaatuneiden kuusien lomasta kuuluu voimakasta laulua. Latvustoissa laulavat mustarastas, peipot ja vihervarpuset jäävät toiseksi. Lähikuusten juurella hiipivä pyy ei edes yritä kilpailla laulajan kanssa.

Kuuntele Katikankanjonin kevättä:


Kuusenjuurakoiden ympärillä vilahtaa pieni ruskea lintu pyrstö pystyssä; peukaloinen on varannut juurakon pesäpaikakseen. Katikanluomassa solisevan veden säestämä peukaloisen laulu kuvaa hienosti kanjonin keväistä tunnelmaa. Lähestyvästä kesästä kertovat kolme hyttystä, vai lienevätkö nekin vielä talvisääskien sukua.

torstai 25. toukokuuta 2017

Lauhanvuoren hiekkakiven lomassa

Lauhanvuoren kansallispuistossa on monia geologisia erikoisuuksia. Jääkaudet ovat jättäneet paljon merkkejä Lauhanvuoren rinteille, mutta alueelta löytyy myös vanhempaa geologista historiaa.

Hiekkakivi on yksi Lauhanvuoren erikoisuuksista. Lauhanvuoren alla oleva yhtenäinen hiekkakivilaatta näkyy maisemassa monin tavoin. 

Peruskallioon verrattuna hiekkakivi on nuorta kiveä, mutta elollisen elämän mittakaavassa 500 miljoonaa vuotta on kovin pitkä aika.

Parhaiten hiekkakivi näkyy Lauhanvuoren Kivijatalla. Laaja kivipelto on muodostunut hiekkakivisen laatan reunalle paikallisesta kivestä. Esimerkiksi Kristiinankaupungin Pyhävuoren laaja ja näyttävä kivipelto sisältää monenlaista kiveä.

Hiekkakivi on väriltään vaaleanruskeaa. Kivijatan yleisilme on kuitenkin tummanharmaa, sillä kivien pintaa värittävät erilaiset jäkälät. Karu ja kuiva kivipelto on säilyttänyt avoimuutensa viimeisimmän jääkauden jälkeiset vuosituhannet. Kasvillisuus valloittaa Kivijatan laitoja hyvin hitaasti.

Kivijatan lisäksi Lauhanvuoren kansallispuisto on tunnettu lähteistään. Muutamassa paikassa hiekkakivi elävöittää lähdepurojen alkumatkaa.

Hiekkakivilohkareiden lomasta maanpinnalle nouseva pohjavesi on tasaisen viileää. Valokuvissa kirkas vesi katoaa lähes näkymättömiin, ellei veden liike tai heijastus veden pinnasta paljasta todellisuutta.

Lähteet ja niiltä alkunsa saavat luomat elävöittävät Lauhanvuoren yleisilmeeltään karua ja kuivaa maisemaa. Näillä keitailla viihtyvät monet elinympäristönsä suhteen vaativat lajit. Kevään ensimmäisiin kukkijoihin kuuluu esimerkiksi kevätlinnunsilmä.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Jokilatvoilta kevääseen

Kevät herättää vedet ja veden uomat. On aika jättää jäähyväiset jäille. Kevät sai hyvän alkuvauhdin maaliskuussa, mutta huhtikuussa kevään eteneminen hyytyi pahasti.

Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuiston laidalla sijaitsevassa Katikan kanjonissa on vielä talven tuntua. Syvän kanjonin pohjalle kevät hiipii ympäröiviä alueita verkkaisemmin, joten maisemaa hallitsee varhaiskevään tunnelma.

Kylmät yöt ovat hillinneet luontoa ja kuivina jatkuneet säät ovat pitäneet vedet aisoissa. Päivisin on ollut tarjolla sen verran lämpöä, että vedet ovat virranneet pirteästi ojissa, luomissa ja joissa.

Kirpeinä pakkasöinä kivien lomassa roiskuva vesi on hyytynyt oksien, puiden ja kivien kylkeen. Jäät muodostavat hienoja pintoja ja koristeellisia muotoja, joista valo heijastuu sävykkäästi. Jäiden jäähyväiset ovat näyttävät.




Kauhanevan laidalta alkunsa saava Katikanluoma on yksi eteläpohjalaisen valtavirran eli Kyrönjoen latvaluomista. Alempana asutun jokivarren maisemia pääsee katselemaan Hyypänjokilaaksossa ja edelleen Kauhajoen ja Kurikan välillä.

Katikanluoma kohisee kevyellä kevätvedellä hillitysti. Kyrönjoen ääreltä löytyy äänimaisema, jossa kevään voima tuntuu vahvana ja vaikuttavana.

Katikan kanssa hieman samoja elementtejä sisältävä luontokohde sijaitsee Kurikan keskustan tuntumasta. Jyllinkosken maisemissa Kyrönjoki pääsee kevätvesillä virtaamaan vanhaan, jyrkkien törmien välissä kulkevaan pääuomaansa.

Vanhan padon yli virtaa leveä vesiseinä, joka tippuu muutaman metrin padon juurelle. Betonipadon juurella uomassa on matalia luonnonjyrkänteitä, joiden yli vesi loikkaa sekalaisemmassa järjestyksessä. Padolta kantautuva kumu kertoo veden voimasta.

Padon tuntumassa ensimmäiset kevätlinnunsilmät ovat avautumassa uuteen kevääseen. Kukkien vieressä lepää veden rannalle nostamia jäätelejä. Talvinen jää näyttää levollisen kirkkaalta.


perjantai 24. maaliskuuta 2017

Lauhanvuorelta löytyvät kevään viimeiset hanget


Vähälumisen talven jälkeen kevään käynnistyminen syö lumet nopeasti. Maaliskuun lopulla maisemat ovat olleet lumettomia jo hyvän aikaa. Lauhanvuorella voi kuitenkin palata vielä hetkeksi talven tunnelmiin Pohjanmaan etelärajoilla.

Talvinen tunnelma on parhaimmillaan Lauhanvuoren laella. Näkötornin ympärillä aukeaa luminen kangas, joka houkuttelee tutkimaan maiseman yksityiskohtiaan. Suojasäiden jälkeen saapuneet pakkasyöt ovat järjestäneet lumikenkien alle kantavat hanget.


Etelään avautuvan suon reunalla kevät on syönyt lumia kermien kyljistä. Metsän puolella riekkoparvi on kierrellyt syömässä varpujen silmuja. Kevään kynnyksellä riekkoparvet hajaantuvat parien asettuessa pesimäreviireille.

Spitaalijärven itärannan taukopaikka tarjoaa mukavan maiseman eväiden syöntiin. Kiireettömänä kevätpäivänä on aikaa seurata, kun lumi sulaa kattilaan
nuotion lämmössä.

Spitaalijärven jäällä on kerros vettynyttä loskaa, joten kävely tuntuu raskaalta. Järven rannoilta voi löytyä myös sulia kohtia, kun lähteiden purkamat vedet syövät jäitä alapuolelta.


Miellyttävin tapa tutustua Lauhanvuoren talvisiin lähteisiin on kävellä Peräkorven suuntaan Lohiluoman latvoille. Suuren lähdealtaan pohjalla hiekka pöllyää kuten aina ennenkin.

Lohiluoman varrella lumet ovat käyneet vähiin. Rantamättäillä lumikengät tuntuvat aikamoiselta liioittelulta, mutta kovin kauas ei luomasta tarvitse kävellä niin totuus palautuu mieleen. Lauhanvuorella riittää lunta myös kevään korvalla.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kivipuistosta Susiluolan kodalle

Karijoen keskustan tuntumasta löytyy mukavan vaihtelevia maisemia ulkoiluun. Kangasmaaston poluilla ja tienpohjilla on helppo liikkua ympäri vuoden, kun vietetään vähälumista talvea. Retkeilyn olosuhteet ovat kohentuneet ruhtinaallisesti, kun alueelle on rakennettu kaksi uutta kotaa.

Maaliskuun alussa maastoa koristaa kevyt lumipeite. Suurimman osan talvesta kankaat ovat olleet lähes lumettomat. Helmikuun lopun lumisateet toivat talven viime metreille oikeaa tunnelmaa.

Paarmanninvuori tarjoaa hyvän lähtöpaikan kevyelle retkelle. Hyppyrimäen ja tanssilavan välistä voi suunnata kuntoradalle tai sukeltaa Kivipuistoon. Kivipuistoon on kerätty lähimaastosta löytyneitä kivilajeja. Kivet on nimetty, mutta ne kaipaisivat parempia opasteita. Lisäksi kivien ympäristöä voisi raivata avoimemmaksi eli puistomaisemmaksi.

Kivipuisto on kaivannut taukopaikkaa. Toive toteutui, kun paikalliset aktiivit rakensivat Kivipuiston laidalle sympaattisen pienen kodan (kartta). Kodassa kelpaa lepuuttaa jalkoja ja nauttia eväitä tai turista vaikka kivistä.



Paarmanninvuori nousee selvästi Karijoen keskustan yläpuolelle. Kapean kallioselänteen toisella puolella on syvä hiekkakuoppa, jonka takana kohoaa Susivuori. Susivuoren korkeimmalle paikalle kapuamalla pääsee kurkistamaan länteen, jossa avautuvaa maisemaa hallitsevat metsät.

Salaisuutensa säilyttänyt Susiluola on peitelty talveksi, mutta vieressä avautuvat opasteet johdattavat kävijän Susiluolan arvoituksen ääreen.

Paarmannin- ja Susivuoren rinteet tuntuvat kävelijän jaloissa. Suljetun Susiluolan sijaan retkeilijä voi astua upouuteen kotaan, jossa eväitä voi syödä nuotion ääressä isompikin seurue. Hieman kodan tunnelmaa latistaa, että vieressä on autoja parkissa. Mieluummin kodan ympärillä katselisi tuulessa humisevia puita.

Susiluolan kodalta voi palata Paarmanninvuorelle tuttua reittiä. Karttaa tutkimalla vaihtoehdoiksi avautuu useita polku- ja tiepohjia. Vähälumiseen aikaan maisemia voi katsella myös poluttoman metsän kautta oikaisemalla. Pidempi lenkki järjestyy suuntaamalla Pyhävuoren rinteille.