tiistai 5. syyskuuta 2017

Kauhaneva laskeutuu syysiltaan

Syyskuun alussa ilmassa on syksyn tuntu. Aurinkoisen päivän ilta houkuttaa Kauhanevalle ottamaan vastaan hämärän laskeutumista.

Kyrönkankaan kesätiellä on kevyt kävellä. Uusi lankkupolku nostaa kulkijat tulvien tavoittamattomiin  - ainakin suurimmaksi osaksi. Samalla lankkupolku muodostaa kesätielle esteettömän reitin suon eri puolilla sijaitsevien nuotiopaikkojen välille. Tällä hetkellä lankkupolun molemmissa päissä olevat sillat ovat vielä hieman kapeita leveimmille kulkuneuvoille, mutta korjaus on suunnitteilla.


Ilta suolla on hiljainen. Nevalla on äänessä muutama muuttomatkalla oleva niittykirvinen. Päivystävä korppi ja polunvarren käpytikka kuittaavat kulkijan nähdyksi. Kevyt tuuli heiluttaa hentoja saroja ja kuvioi Kauhalammin pintaa äänettömästi.

Iltakahdeksan aikoihin aurinko on valunut lähelle horisonttia. Muuttohaukka hakee yöpymispaikkaa suon laidalta. Suon hiljaisuus rikkoutuu, kun idän puolelta alkaa kuulua lähestyviä ääniä.

Pian suon ylle ilmaantuu vilkkaasti juttelevia kurkiparvia. Muutama kurkiperhe kulkee vielä omaan tahtiinsa. Karvian viljelyksillä ruokailleet kurjet löytävät yöpaikkansa Kauhanevan allikkoalueiden etäläpuoliselta nevalta.

Äänekkäitä ovat myös nevalta yöpymispaikkaa hakevat joutsenet. Muutaman perheparven lisäksi suolle saapuu yksittäisiä pareja. Liian lähelle laskeutuvat joutsenet herättävät kiivaan keskustelun. Allikoiden reunoilta möykkää kommentoivat muutama sinisorsa ja yksittäinen tavi.


Aurinko vaihtaa päivystysvuoroa kuun kanssa hieman ennen yhdeksää. Länsitaivaan punertaessa kaakon kulmalta nousee lämpimän sävyinen täysikuu. Auringon voiman hiipuessa kuu piirtää Kauhalammin pintaan komean sillan.

Kauhalammin laituri on palvellut hetkeä aiemmin illan viimeistä uimaria. Tyynen illan hämärtyessä laiturilta kelpaa seurata valon hiipumista varjoiksi samalla kun tähdet nousevat esiin tummuvalla taivaankannella. Lehtokurppa lentää äänettömästi Kauhalammin yli, mutta laulujoutsenilla riittää juttua pitkälle yöhön.




torstai 24. elokuuta 2017

Lauhanvuoren uusilla poluilla

Elokuun lopulla kesä on kääntymässä syksyyn. Lauhanvuoren kansallispuiston reitit ovat valmiina uusiin retkiin.

Alkuvuoden aikana Lauhanvuorella on tehty ahkerasti töitä retkeilymahdollisuuksien parantamiseksi. Spitaalijärvelle on noussut suuri keittokatos ja Kivijadan tuntumaan uusi laavupaikka.

Syksyn retkien kannalta tärkeä työvaihe on ollut polkujen kunnostaminen. Lauhan klassikkoreitti näkötornilta Kivijadalle on nyt erinomaisessa kunnossa.

Klassikon varrella pääsee tutustumaan vaivattomasti Lauhanvuoren keskeisiin elementteihin, muun muassa jääkauden merkkeihin, lähteisiin ja puroihin, erilaisiin soihin sekä kivipeltoon.


Polulla on helppo kulkea matalallakin askeleella, joten reitti tai sen osat sopivat myös lasten käveltäväksi. Klassikon lähes seitsemän kilometrin matkalla jalan alle jää vain muutama metri hieman kivisempää tai juurisempaa alustaa.

Lauhan klassikolla pääsee kävelemään monipuolisesti erilaisilla alustoilla. Spitaalijärven ja Kivijadan välillä märimmät suokohdat ylitetään pitkoksilla, jotka ovat saaneet paikoin lisää leveyttä.



Hieman kuivemmissa kohdissa osa vanhoista pitkoksista on korvattu sorastuksella. Kävellessä uudet sorastukset tuntuvat melko kovilta, eivätkä ne ole vielä ensimmäisen kesän aikana asettuneet kunnolla maisemaan. Aika korjaa kuitenkin tilanteen.

Miellyttävin kävelyalusta on aito ja alkuperäinen kangaspolku, joka on usein männyistä varisseen neulasmaton pinnoittama. Luontainen polkupohja on sopivan joustava ja pehmeä, joten herkemmätkin jalat pitävät luontaisella kangaspolulla kävelemisestä.

Näkötornilta Kivijadalle vievä klassikkoreitti on niin kutsuttu janareitti eli polku vie pisteestä toiseen. Lähtöpaikalle palaaminen vaatii kyydin tai paluumatkan kävellen.

Lauhanvuoren uusimmista reiteistä löytyy myös uusia ympyrälenkkejä, jotka palaavat lähtöpaikalle. Terassikierroksella ja Pirunkierroksella on liikkunut niin vähän retkeilijöitä, että niillä pääsee kävelemään osin sammaleen ja jäkälän peittämällä polulla. Vähäinen käyttö ei ole vielä kuluttanut polkuja paljaiksi.

Terassikierros vie näkötornilta Kaivolammin kautta Spitaalijärvelle ja takaisin tornille. Kierroksen maisemat muodostuvat erilaisista mäntykankaista helppokulkuisessa rinnemaastossa. Maaston muodot ja luontainen polkupohja antavat reitillä mukavan kävelykokemuksen.

Pirunkierros pyörähtää Lauhanvuoren lounaiskulmalla sijaitsevan Kivijadan ympäri. Kivijadan ylityksen lisäksi reitille tuovat vaihtelua muutama pikkusuo sekä uusi laavupaikka. Reitin varrella on lyhyiden pitkospätkien ja uusien sorastuksien lisäksi pitkästi luontaista polkupohjaa.

Hienoja reittejä syksyn ulkoiluun kaikki. Onnistuneen retken varmistavat hyvä retkiseura ja maukkaat eväät.


torstai 20. heinäkuuta 2017

Lauhanvuoren kesäistä rehevyyttä


Lauhanvuoren kansallispuiston maisemaa hallitsevat karut mäntykankaat. Kankaiden laidalla voi kuitenkin sukeltaa lähteiden ja lähdepurojen ruokkimaan rehevään metsään.

Heinäkuun puolivälissä kesä on parhaimmillaan. Myöhäisen kevään ja viileän alkukesän vuoksi kesä on edennyt verkkaisesti. Heinäkuun puolivälissä kukkivat monet kasvit, jotka ovat tuttuja aikaisten vuosien juhannukselta.

Lauhanvuoren rinteille satava vesi uppoaa kankaiden maaperään ripeästi. Rinteiden juurella osa pohjavedestä nousee takaisin valoon erilaisten lähteiden ja tihkupintojen kautta. Yhteiseen uomaan päätyvät vedet muodostavat Lauhanvuoren ympärille runsaasti kirkasvetisiä puroja eli luomia.

Saniaiset luovat lähteikköjen ja purojen ympärille rehevyyttä. Parhaiten tunnelmaan pääsee pureutumaan, kun malttaa laskeutua saniaisten tasolle. Alhaalta katsoen maisema näyttää aivan erilaiselta.

Kesän hienoimpiin kukkijoihin kuuluvat jalosukuiset kämmekät. Vaikka orkideat kuulostavat eksoottisilta, niin suomalaisessa luonnossa osa kämmeköistä on jopa yleisiä. Maariankämmekän kukkia voi löytää sopivasti soistuneesta metsistä runsaasti.

Lauhanvuoren rinteiden juurella kasvaa perinteisen maariankämmekän lisäksi myös harvinaisempaa kalkkimaariankämmekkää. Kämmeköiden tarkka tunnistaminen on joskus haasteellista. Lajin sisällä on suurta vaihtelua esimerkiksi kukkien väreissä. Toisaalta eri kämmekkälajit risteytyvät keskenään.

Saniaisten lisäksi maan alta purkautuva pohjavesi ruokkii esimerkiksi vaativia sammalia, joiden hienot yksityiskohdat erottuvat parhaiten tarkemmalla katsomisella.

Kesäisessä metsässä on paljon tutkittavaa. Monet tavallisetkin lajit voivat yllättää näyttävyydellään, kun ne ovat komeimmassa kukassa. Esimerkiksi varjoisissa metsissä viihtyvät talvikit kukkivat keskikesällä näyttävästi.





torstai 22. kesäkuuta 2017

Kauhanevan kesäyö

Pohjoista kesää vähätellään ajoittain viileäksi mutta vähälumiseksi. Säät vaihtelevat mutta yksi pysyy. Pohjoinen valo on erityistä, varsinkin kesäöisin. Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto tarjoaa hienot olosuhteet sukeltaa kesäyön tunnelmaan.

Vuoden pisin päivä ajoittuu kesäpäivänseisaukseen, joka on yleensä kesäkuun 21. päivänä. Aurinko on tällöin pohjoisimmillaan ja yö lyhimmillään. Kauhanevalla aurinko laskee neljäksi tunniksi, joista pari tuntia vietetään porvarillisessa hämärässä ja toiset pari tuntia hieman niukemmassa valossa.

Kauhanevan pitkoksilla on helppo liikkua läpi kesäyön, sillä silmät tottuvat hitaasti laskeutuvaan hillittyyn hämärään. Erityisen hieno tunnelma suolla on selkeällä ja tyynellä säällä kesäyö asettuessa hetkeksi aloilleen.

Vaikka suo rauhoittuu, niin valot ja varjot elävät läpi kesäisen yön. Taivalla vaeltavat pilvet liikkuvat ja muuttavat muotoaan tyyneltäkin tuntuvalla säällä. Hämärän rajoilla maisemaa hallitsevat usein lämpimät sävyt. Hämärimpään aikaan taivaalta voi löytää korkealle nousseita valaisevia yöpilviä.

Suon pesimälinnut rauhoittuvat hetkeksi, mutta liian lähelle osuva kulkija herättää ne varoittelemaan. Alkukesän kuivuuden ja viileyden jälkeen hyttyset eivät häiritse tunnelmaa.

Mikäli malttaa siirtyä Kauhanevan allikoiden äärestä suota ympäröiville kankaille, pääsee salaperäisen surisijan valtakuntaan. Kesäöiden hämärässä kankaiden valtias on kehrääjä, jonka kiehtova kehräys hallitsee yön äänimaisemaa.

Kesäyön tunnelmasta nauttii parhaiten, kun varustautuu matkaan lämpimin varustein. Veden äärellä kostea viileys tarttuu helposti iholle. Öisellä laiturilla istuskellessa Kauhalammin vesi tuntuu suorastaan lämpimältä.

Aamuun herääminen on usein raskasta. Kesäaamusta pääsee helpoiten nauttimaan, kun ei mene lainkaan nukkumaan. Aamukolmen jälkeen uusi päivä on ihan käsillä. Luonto on antoisin aamusta, joten muutaman aamutunnin jälkeen voi hyvin mennä nukkumaan.

Aamunokosten jälkeen voi palata kesänyön jäljille, sillä suo osaa yllättää. Kesäpäivänseisausta juhlistaa tumman pilven vauhdittama ärhäkkä kaatosade, jonka kruunaa maan valkaiseva raekuuro ja jykevän jyrähdyksen säestämä salama.


Kesäpäivänseisaus on vain hetki kesässä, mutta valoisista kesäöistä ehtii nauttia vielä heinäkuussa.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Katikankanjonissa soi kevät

Piilopuro nousee pintaan Kauhanevan suuren suolakeuden länsilaidalla. Viileän toukokuun tahdissa suo on herännyt verkkaisesti kevääseen. Sammaliin painuva askel kohtaa hieman syvemmällä tukevasti jäässä olevan turpeen. Katikanluoma aloittaa matkansa routaisten kermien lomasta.

Kevään tulvat jäivät vaatimattomiksi vähälumisen talven ja kuivan kevään jälkeen. Toukokuun lopulla veden kevätkiireet ovat tasoittuneet. Pienen koskipaikan alla akanvirran pyörteet tarjoavat pienille vaahtolautoille kunniakierroksia.


Katikankanjonin kuusikon varjoissa tunnelma on odottava. Veden niukkuus ja säiden viileys on hillinnyt kasvillisuuden heräämistä. Toukokuun viimeisenä päivänä kasvit ovat selvästi myöhässä edeltävien keväiden aikatauluun verrattuna.

Metsässä näkyy vain vähän uusia versoja tai auenneita silmuja. Rantojen rehevistä saniaisista muistuttavat vain edellisen kesän lakastuneet lehdet.

Menneestä suuruudesta kertovat myös kaatuneet puut. Lahopuu on toisaalta myös uuden elämän avain. Lahopuun runsaus tuo kanjoniin arvokasta lajistoa: sammalia, sieniä, kääpiä ja hyönteisiä.

Maalla puut lahoavat vääjäämätöntä tahtia, mutta Katikanluoma tarjoaa sortuneille puille turvaa. Veden alle päätynyt puu säilyy ennallaan jopa satoja vuosia. Vuosikymmenien jälkeen vedestä nostettu puu voi näyttää vain hetki sitten veteen päätyneeltä.

Ryteikköiseltä näyttävä maisema tarjoaa myös suojaa. Kaatuneiden kuusien lomasta kuuluu voimakasta laulua. Latvustoissa laulavat mustarastas, peipot ja vihervarpuset jäävät toiseksi. Lähikuusten juurella hiipivä pyy ei edes yritä kilpailla laulajan kanssa.

Kuuntele Katikankanjonin kevättä:


Kuusenjuurakoiden ympärillä vilahtaa pieni ruskea lintu pyrstö pystyssä; peukaloinen on varannut juurakon pesäpaikakseen. Katikanluomassa solisevan veden säestämä peukaloisen laulu kuvaa hienosti kanjonin keväistä tunnelmaa. Lähestyvästä kesästä kertovat kolme hyttystä, vai lienevätkö nekin vielä talvisääskien sukua.