Kunnon talven määritelmän täyttävä lumikerros saapui
Lauhanvuorelle helmikuun lopulla. Nestorinpäivän lumisateiden jälkeen Lauhanvuoren talvi on parhaimmillaan - sopivasti paikallisen hiihtoloman käynnistyessä.
Lauhanvuoren näkötornista avautuu maisema lumiseen metsämaisemaan. Puiden latvoissa ei ole tykkykuormaa vaan mukavan kevyt valkoinen kuorrutus. Maisemaa hallitsevat lumiset puunlatvat, oksat ja rungot. Auringon pilkahtelu ja pikkupakkanen täydentävät retkikelin.
Lauhanvuoren kankaiden maisemiin kelpaa sukeltaa näkötornin juurelta, jolloin muinaisrantojen rinteet tuovat retkeen vaihtelua. Aamupäivällä vasta osa laduista on kunnossa, mutta päivän kääntyessä iltapäivän puolelle viimeisetkin urat saavat tuoreet muodot.
Laduilla on rauhallista, sillä pitkän lenkin aikana vain muutama hiihtäjä sivakoi vastaan tai kiirehtii reilummalla vauhdilla ohi. Harvinaisen lumisia maisemia ihaillessa vauhti pysyy sopivan rentona.
Talvinen maisema vaikuttaa ensikuulemalta hiljaiselta. Hiihtolenkin aikana äänessä ovat Lauhanvuoren uskolliset sydäntalven asukkaat: pajoillaan naputtelevat käpytikat sekä hömö- ja töyhtötiaiset.
Hiihtäessä tulee nälkä. Spitaalijärven nuotiopaikka on paksun lumen alla, mutta kokenut retkeilijä osaa hyödyntää keittokatoksen lumettomat penkit. Makkaranuotion syttymistä tarkkailevat järven rantadyyniä vartioivat suuret lumiukot, jotka ovat kallistuneet kohti etelää kuin tulevaa kohtaloaan odottaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti