Talvipäivä laskeutuu iltaan Katikankanjonissa

Talvipäivä on lyhyt joulukuun puolivälissä. Edeltäneen päivän kevyt lumisade on koristellut maiseman valkoiseksi, mikä tuo valoa myös pilvisen taivaan alle. Tyynen yön jälkeen kosteana satanut lumi koristaa mukavasti puiden latvuksia.

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa tunnelma on talvinen. Lunta on niin niukasti, ettei se vaikeuta liikkumista kävellen. Katikankanjonin jyrkät rinteet ovat kuitenkin petollisen liukkaat ohuen lumikerroksen alla.

Märän alkutalven ansiosta Katikanluomassa on runsaasti vettä. Vauhdikas virtaus ja pakkasen niukkuus on hillinnyt jäiden muodostumista. Jäätä löytyy ainoastaan luoman suojaisimmista poukamista.

Kanjonin pohjalla kiirehtivä vesi on roiskuessaan koristellut kiviä ja puita hienoilla jäämuodostumilla. Vaikka luomassa virtaava vesi näyttää paikoin lähes mustalta, jää loistaa parhaimmillaan kuin kristalli.

Veden kohina ja heräävän tuulen humina ovat lähes ainoita ääniä kanjonin pohjalla. Metsälinnut viettävät talvista hiljaiseloa. Iltapäivän hämärtyessä korva ei tavoita edes palokärkeä, käpytikkaa tai metsätiaisia.

Reipas kävely kanjonin rinteillä ja rannoilla herättää nälän. Luoman kohinaa voi kuunnella myös kanjonin laidalla sijaitsevalla laavulla. Kohinan kuuleminen voi vaatia korvien virittämistä veden solinan taajuudelle, sillä lämpöä ja kahvia lupaavan nuotion rätinä vie helposti kaiken huomion.

Eväiden syönnin jälkeen laavulta lähtee liikkeelle kuin uusi ihminen. Pimentynyt talvi-ilta tarjoaa mahdollisuuden käydä tutkimassa kanjonin tunnelmaa otsalampun valoissa. Tänne täytyy palata uudelleen.

Lauhanvuoren kesäistä rehevyyttä

Lauhanvuoren kansallispuiston maisemaa hallitsevat karut mäntykankaat. Kankaiden laidalla voi kuitenkin sukeltaa lähteiden ja lähdepurojen ruokkimaan rehevään metsään.

Heinäkuun puolivälissä kesä on parhaimmillaan. Myöhäisen kevään ja viileän alkukesän vuoksi kesä on edennyt verkkaisesti. Heinäkuun puolivälissä kukkivat monet kasvit, jotka ovat tuttuja aikaisten vuosien juhannukselta.

Lauhanvuoren rinteille satava vesi uppoaa kankaiden maaperään ripeästi. Rinteiden juurella osa pohjavedestä nousee takaisin valoon erilaisten lähteiden ja tihkupintojen kautta. Yhteiseen uomaan päätyvät vedet muodostavat Lauhanvuoren ympärille runsaasti kirkasvetisiä puroja eli luomia.

Saniaiset luovat lähteikköjen ja purojen ympärille rehevyyttä. Parhaiten tunnelmaan pääsee pureutumaan, kun malttaa laskeutua saniaisten tasolle. Alhaalta katsoen maisema näyttää aivan erilaiselta.

Kesän hienoimpiin kukkijoihin kuuluvat jalosukuiset kämmekät. Vaikka orkideat kuulostavat eksoottisilta, niin suomalaisessa luonnossa osa kämmeköistä on jopa yleisiä. Maariankämmekän kukkia voi löytää sopivasti soistuneesta metsistä runsaasti.

Lauhanvuoren rinteiden juurella kasvaa perinteisen maariankämmekän lisäksi myös harvinaisempaa kalkkimaariankämmekkää. Kämmeköiden tarkka tunnistaminen on joskus haasteellista. Lajin sisällä on suurta vaihtelua esimerkiksi kukkien väreissä. Toisaalta eri kämmekkälajit risteytyvät keskenään.

Saniaisten lisäksi maan alta purkautuva pohjavesi ruokkii esimerkiksi vaativia sammalia, joiden hienot yksityiskohdat erottuvat parhaiten tarkemmalla katsomisella.

Kesäisessä metsässä on paljon tutkittavaa. Monet tavallisetkin lajit voivat yllättää näyttävyydellään, kun ne ovat komeimmassa kukassa. Esimerkiksi varjoisissa metsissä viihtyvät talvikit kukkivat keskikesällä näyttävästi.

Lauhanvuoren hiekkakiven lomassa

Lauhanvuoren kansallispuistossa on monia geologisia erikoisuuksia. Jääkaudet ovat jättäneet paljon merkkejä Lauhanvuoren rinteille, mutta alueelta löytyy myös vanhempaa geologista historiaa.

Hiekkakivi on yksi Lauhanvuoren erikoisuuksista. Lauhanvuoren alla oleva yhtenäinen hiekkakivilaatta näkyy maisemassa monin tavoin. 

Peruskallioon verrattuna hiekkakivi on nuorta kiveä, mutta elollisen elämän mittakaavassa 500 miljoonaa vuotta on kovin pitkä aika.

Parhaiten hiekkakivi näkyy Lauhanvuoren Kivijatalla. Laaja kivipelto on muodostunut hiekkakivisen laatan reunalle paikallisesta kivestä. Esimerkiksi Kristiinankaupungin Pyhävuoren laaja ja näyttävä kivipelto sisältää monenlaista kiveä.

Hiekkakivi on väriltään vaaleanruskeaa. Kivijatan yleisilme on kuitenkin tummanharmaa, sillä kivien pintaa värittävät erilaiset jäkälät. Karu ja kuiva kivipelto on säilyttänyt avoimuutensa viimeisimmän jääkauden jälkeiset vuosituhannet. Kasvillisuus valloittaa Kivijatan laitoja hyvin hitaasti.

Kivijatan lisäksi Lauhanvuoren kansallispuisto on tunnettu lähteistään. Muutamassa paikassa hiekkakivi elävöittää lähdepurojen alkumatkaa.

Hiekkakivilohkareiden lomasta maanpinnalle nouseva pohjavesi on tasaisen viileää. Valokuvissa kirkas vesi katoaa lähes näkymättömiin, ellei veden liike tai heijastus veden pinnasta paljasta todellisuutta.

Lähteet ja niiltä alkunsa saavat luomat elävöittävät Lauhanvuoren yleisilmeeltään karua ja kuivaa maisemaa. Näillä keitailla viihtyvät monet elinympäristönsä suhteen vaativat lajit. Kevään ensimmäisiin kukkijoihin kuuluu esimerkiksi kevätlinnunsilmä.

Katikankanjonin syksyä kuuntelemassa

Lämmin ja kuiva syksy on suosinut luonnossa liikkumista. Lokakuun lopulla syksyn lehdet kahisevat mukavasti jalkojen alla. Tasaisella kankaalla kulkeva polku asettuu jyrkän rinteen laidalle. Alhaalta kuuluu vaimea kohina.

Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuiston luoteisella kulmalla tunnelma on odottava. Kapeilla harjuselänteillä ja jyrkissä rinteissä kävellessä huomio keskittyy liikkumiseen ja tasapainon säilyttämiseen. Kuivat lehdet ja sammalet antavat uskoa pystyssä pysymiseen. Katikankanjonin pohjalla on sopiva hetki pysähtyä kuuntelemaan.

Sateiden vähäisyys on jättänyt jälkensä maisemaan. Katikanluomassa vesi virtaa verkkaisesti. Kauhaneva ruokkii luomaa kuivempaankin aikaan, mutta syyssateiden niukkuus hillitsee virtaa.

Luoma kulkee pitkiä matkoja äänettömästi, mutta kivien lomassa vesi lorisee, solisee, kohisee. Äänen sävyyn vaikuttaa kivien määrä ja asento sekä luoman lasketteleman rinteen jyrkkyys. Veden ääni elää koko ajan virran tahdissa. Pakkasyön jälkeen kanjonin pohjalla on viileää. Kivien kylkeen roiskunut vesi on paikoin jäätynyt ohueksi jääkerrokseksi ja jääpuikoiksi.

Vesi hallitsee äänimaisemaa kanjonin pohjalla. Jyrkät rinteet suodattavat tehokkaasti kauempaa kuuluvia ääniä. Suurin osa lähimetsän asukkaista viettää keskipäivällä hiljaiseloa. Ainoastaan käpytikka ilmoittaa olevansa paikalla pajatöiden lomassa.

Soldatin poluilla

Luontoliikkujan syyslenkki aloitti lokakuun Kristiinankaupungin metsissä. Kaupungin kaakkoiskulmalle Uttermossaan ohjaavat Soldatin viitat. Viittojen opastamana löytyy myös monipuolisuudellaan yllättävä luontopolku.

Uttermossan luontopolku alkaa Uttermossasta Kärjenkoskelle vievän tien varresta, jossa on hyvä parkkipaikka. Luontopolulle johdattaa portti ja lyhyt lankkupolku, jonka voi kiertää myös pyörätuolilla, lastenvaunuilla tai rollaattorilla.

Varsinaisen luontopolun alkumatka kulkee hienosti mutkittelevan, pienen Töniluoman varressa. Puronvarren lähimetsä on suojeltu ympäristötukialueena eli metsälain kymppipykälän mukaisesti. Purolla on tehty kahtena kesänä talkoilla kunnostustöitä, joilla on pyritty parantamaan purotaimenen ja jokiravun elinympäristöä. Sopivalla kelillä taimenet voivat näyttäytyä myös polulla kulkijalle.

Vajaan kilometrin puronvarsitaipaleen jälkeen polku haarautuu reilun neljän kilometrin mittaiseksi ympyrälenkiksi. Puronvartta voi jatkaa Tönijärven suuntaan tai vaihtoehtoisesti lenkin voi kiertää Ristikallion ja Soldatin männiköiden kautta.

Männiköiden läpi kuljetaan Soldatin soratietä, joka päättyy Soldatin torpan pihapiiriin. Soldat on tilausperiaatteella toimiva matkailukohde, jossa on ravintola, sauna, majoitusta ja muita matkailupalveluita. Kohde on Nummelan pariskunnan valtakuntaa, jossa isäntä Raimo tunnetaan myös valtakunnan kylähullun tittelin entisenä kantajana.

Soldatin torppa on Tönijärven rannan tuntumassa, jossa karu männikkö vaihtuu rehevään rantamaisemaan. Luontopolku jatkaa torpalta järven rantaan ja rantasuon pitkoksille. Pitkokset ovat paikoin sammaleiden valloittamat, mutta ainakin normaalilla vedenkorkeudella hyvin kuljettavissa sopivilla kengillä. Syksyisin pitkosten vierestä voi löytää karpaloita.

 

Tönijärven rantojen jäädessä taakse polku ylittää karuja avokallioita ennen sukeltamistaan takaisin virtaavan veden tuntumaan. Polkua ympäröivät tiheät metsät saavat metsän tuntumaan melkein erämaalta.

Reitti on merkitty hyvin, mutta tulvat ovat rikkoneet järven rantapitkoksia. Syksyllä 2013 reitin varressa ei ollut nuotiopaikkaa, mutta puutteen korjaamiseksi on vireillä suunnitelmia.