Lauhanvuoren maisemiin maastopyörällä

Aikaiset keväät ja myöhäiset talventulot tekevät lumettomasta kaudesta pitkän. Kevät ja syksy tarjoavat hienoja olosuhteita ulkoiluun, kun lämpötila suosii luonnossa liikkumista.

Luonnossa kävely avaa maisemia monipuolisesti, jolloin pienemmistäkin yksityiskohdista saa mukavasti kiinni. Laajempaan alueeseen pääsee tutustumaan nopeammin pyörällä.

Lauhanvuoren kansallispuistossa ja sitä ympäröivillä alueilla on runsaasti helppokulkuisia kangasmaastoja. Kankaiden pikkutiet ja polut sopivat etenkin maastopyörällä liikkumiseen.

Kansallispuiston alueella voi pyöräillä selvästi maastosta erottuvilla poluilla ja teillä, mutta poluilta poikkeamista pitää välttää. Pyöräilijän vastuu luonnon hyvinvoinnista korostuu suojelualueella, mutta samat periaatteet pätevät kansallispuistoa ympäröivillä yksityismailla.

Lauhanvuorelle on valmistunut maastopyöräilyyn tarkoitettu Geobike-reitti, joka kiertää sopivan päivälenkin kansallispuiston maisemissa. Perusreitiltä on helppo tehdä omia pistoja nuotiopaikoille tai jatkaa pitempi kierros vaihtoehtoisille poluille.

Geobike-reitti vie pikkuteille, leveille urille ja kapeille kinttupoluille. Hieman yllättäen opasteet ohjaavat muutamassa kohdassa myös koskemattomaan varvikkoon, missä ei näy edes vanhaa polkupohjaa. Näissä kohdissa on tarjolla vaihtoehtoinen reitti vanhoilla, auki olevilla poluilla.

Lauhanvuoren pyöräreitti on pääosin helppokulkuinen. Muutama jyrkempi, kapeampi ja kivisempi kohta asettavat hieman vaatimuksia pyörän hallintataidoille.

Ihan ensimmäinen pyörälenkki maastoon kannattaa tehdä helpotetulla reitillä. Kokeneelle maastopyöräilijälle Lauhanvuoren reitit eivät tarjoa vaativampia teknisiä haasteita.

Mikäli käytössä on enemmän aikaa pyöräilyyn, niin Lauhanvuoren kansallispuistosta on helppo jatkaa matkaa Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon. Nämä kaksi kansallispuistoa ovat linnuntietä alle kymmenen kilometrin etäisyydellä toisistaan.

Kansallispuistosta toiseen voi siirtyä vauhdikkaasti isompia teitä pitkin, tai mutkitella pienempien polkujen ja urien kautta. Yhdysreittejä ei ole merkitty tai opastettu, joten kansallispuistosta toiseen siirtyminen kannattaa aloittaa kartan äärellä - tai ottamalla yhteyttä paikalliseen oppaaseen.

Lauhanvuorelta Kauhanevalle siirryttäessä sopiva välietappi löytyy Katikankanjonin hienoista maisemista. Katikan rinteillä on haasteita kävelijällekin, joten maastopyörä pitää jättää parkkiin kanjoniin tutustumisen ajaksi.

Myös Kauhanevan pitkokset kannattaa ottaa haltuun kävellen ja nautiskellen. Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuiston läpäisevä Kyrönkankaan keskiaikainen kesätie sekä kankaiden monet pikkupolut tarjoavat paljon tutkittavaa maastopyörällä liikkuvalle.

Geoparkin alueelta löytyy vuokrattavaksi maastopyöriä sekä leveärenkaisia läskipyöriä. Mikäli haluaa keskittyä liikunnan sijaan vahvemmin luonnosta nauttimiseen voi kulkuvälineeksi valita sähköavusteisen maastopyörän.

Oppaan seurassa maisema ulottuvuudet avautuvat monipuolisesti, eikä eksymisestä ole pelkoa. Nuotioeväillä vauhditettua pyörälenkkiä on hyvä jatkaa saunomalla. Kansallispuistojen ympäristö tarjoaa monipuolisia vaihtoehtoja saunomiseen ja majoittumiseen.

Keskitalven hangilla

Vaihtelevat kelit tekevät retkistä monipuolisia. Lumikenkäily paksussa puuterilumessa ja sohjossa vaihtuu nopeasti kenkäilyyn kantavilla hangilla. Helmikuisen lämpöaallon kastelema lumikerros jäätyy pakkasen puraisun jälkeen mukavaksi hangeksi.

Illaksi tyyntyvä tuuli ja lähestyvä täysikuu tarjoavat hyvän syyn suunnata lumikenkäilemään. Kantavalla hangella pitempikin matka taittuu ripeästi, vaikka rinnakkain.

Auringonlaskun jälkeen taivaan värit hiipuvat sinisiin sävyihin ja jääkiteissä kimmalteleviin kuunsäteisiin. Kirkkaimpien tähtien noustessa taivaalle lumikenkäilijät saavat seurakseen kuun heittämät varjot.

Koskia ja kummajaisia Ikkelänjoella

Kauhajoen Ikkeläjärven ja Aronkylän välillä kulkeva Ikkelänjoki osaa yllättää. Karujen mäntykankaiden ja yksitotisten teiden välissä virtaavalta joelta löytyy hienoja maisemia ja yllättäviä yksityiskohtia.

Ikkelänjoki on uurtanut kankaaseen paikoin syvän, jyrkkäreunaisen uoman. Karujen kankaiden keskeltä laskeudutaan hetkessä rehevään jokilaaksoon, missä maiseman tunnelma muuttuu aivan erilaiseksi.

Huhtikuun viimeinen viikko alkoi sateisissa merkeissä, mikä nosti ojissa ja joissa virtaavan veden määrää. Parhaiten veden lisääntyminen näkyy Ikkelänjoen koskissa. Erityisesti kiireisimmät kosket ovat korkean veden aikaan äänekkäitä ja näyttäviä.

Lamminmaan alapuolella sijaitseva Pietarinkoski on yksi Ikkelänjoen hienoimmista koskista. Joki laskee melko lyhyellä matkalla reilusti ja useamman pienen kynnyksen yli.


Pietarinkoskella on viime vuosisadan alkupuolella käyttöön otetun sahan rakenteita, kuten vesien ohjaamiseen käytettyjä rännejä. Kosken kohdalla joen ylittää silta, joka tarjoaa esimerkiksi hyvän pyöräreitin Tokerotieltä Sahankyläntielle.

Hieman rauhallisempaan tunnelmaan pääsee jokilaavujen maisemissa. Varjoisimmissa notkoissa on vielä jäätä, jonka alla rinteiltä valuva vesi solisee hennosti. Havupuiden vihreys on vahvistunut ja rehevän jokinotkon kiireisimmät kasvit työntävät versojaan esiin.

Suurimman yllätyksen aiheuttaa erikoinen kevätsieni. Polun varrella on tennispallon kokoisia ruskeita palloja pieninä ryhminä. Suurimmat pallot ovat lähes kymmensenttisiä. Pallon yläosa on hieman maljamainen, jonka pintaa kattaa musta pinta.

Varovasti maasta irrotetun pallon pohja on pyöreä ja pallon sisältö on kirkasta hyytelöä. Erikoinen ilmestys on hytymaljakas, joka on harvinainen sieni. Suurikokoinen ja näyttävä sieni viihtyy rehevissä kuusikoissa. Sieni esiintyy satunnaisesti ja on harvinainen koko maassa.

Jokilaavut vievät Ikkelänjoen maisemiin

Kauhajoen Aronkylään on muodostunut mukava retkikohde. Partiolaiset eli Kauhajoen Kytöveikot ovat rakentaneet Ikkelänjoen varteen pari laavua ja niiden ympärille vajaan parin kilometrin mittaisen polun. Polku tuo alueen retkikohteisiin ihan uuden maisemaelementin - metsäisen joen.

Polku kulkee Ahtiaisentien päästä Huuskontien varteen. Ahtiaisentie vie lähelle Asuulia - mutta joen pohjoispuolelle. Mikäli polkua ei halua kulkea edestakaisin, löytyy kankaalta (parhaiten suunnistuskartalta) vaihtoehtoisia pikkupolkuja toiseen suuntaan.

Luontoliikkujan syyslenkki lähtee matkaan Ahtiaisentien päästä. Polun alkupiste on maalattu neonkeltaisella Ahtiaisentien viimeiselle suoran puoliväliin. Kotanevan ja Kotamäen eteläpuolelta löytyy mukava reitti Ikkelänjoen mutkiin.

Kotamäen itäpuolella joessa on ollut majavien työmaa jo useamman vuoden ajan. Vanhojen ruokapuiden lisäksi rannoilla on juuri aloitettuja tuoreita urakoita. Kekopesää majavat eivät Ikkelänjoella tarvitse, sillä jokitörmien alle voi sukeltaa kaivamaan pesän pehmeään maahan.

Joessa makaa majavien kaatamien puiden lisäksi myös itsekseen kaatuneita puita. Pehmeät rannat elävät vedenkorkeuden vaihdellessa, joten ajoittain luonnon voimat suistavat puita veteen. Sinnikkäimmät puut jatkavat kasvua vielä vedessä maatessaan.

Ikkelänjoen ympäristön metsät ovat suurelta osin karuja mäntykankaita, joiden lomassa on runsaasti myös soita. Jokiuoman rinteet ovat kuitenkin reheviä ja sammaleisia kuusimetsiä, joista löytyy myös saniaisia ja muuta vaativampaa kasvillisuutta.

Jokivarren polun varrella on kaksi laavua, joista läntinen laavu on perinteisen mallinen ja varustettu puulattialla. Laavuun mahtuu yöpymään isompikin partiojoukko. Jokivarren kuusikon varjoissa voi kuvitella olevansa suuressa erämaassa, kunnes havahtuu joen takana Aronkylän ja Sahankylän väliä huristelevien autojen ääniin.

Jokivarren lahopuut ravitsevat monimuotoista lajistoa. Syksyllä parhaiten silmiin osuvat erikoiset käävät, jotka herättävät retkeilijän mielenkiinnon. Monet muut lahopuusta riippuvat sienet, sammalet, jäkälät ja hyönteiset jäävät satunnaisella kulkijalla helposti näkemättä.

Itäisempi laavu on täysin eri maata, sillä se on malliltaan korkea ja varustettu vain kapeilla penkeillä. Korkealle nousevan laavun katto voi viedä ajatukset aina kirkkoon asti. Tämän mutterilaavun tulipesä on vaatimattomuudessaan hieman tilapäisen oloinen. Syyslenkillä laavuilla oli polttopuuta, mutta isokin varasto hupenee nopeasti aktiivisella käytöllä. Varminta on ottaa mukaan muutama polttopuu varmistamaan nuotiohetki.

Jokimaisemat eivät näy laavulla istuskellessa, mutta polku kulkee paikoittain lähes joen päällä. Laavupolun varressa joki virtaa verkkaisesti, sillä koskia ei ole polun kohdalla. Pitkä ja hieno koskijakso alkaa polun noustessa Ahtiaisentielle.

Kalastajien hyvin tuntema koskijakso levittäytyy parin kilometrin matkalle Asuulin suvannon molemmin puolin. Alavirrassa kosket ulottuvat Aronkylän taajaman laidoille asti.

Lokakuun loppupuolella jokivarressa on hieno tunnelma. Verkkaisesti virtaava joki höyryää hennosti. Tiheän kuusikon läpi jokilaakson pohjalle yltää vain kapeita valopilareita. Valot värittävät hienosti jokilaakson kosteutta ja laavuilta nousevia savuja.

Helmikuun loskaa Kauhanevalla

Kauhanevan maisemat näyttävät kovin keväisiltä, vaikka kalenterissa helmikuu on vuoden kylmin kuukausi. Helmikuun alun säätä ovat hallinneet suojakelit, joita ovat värittäneet räntä- ja vesisateet.

Kyrönkankaan kesätiellä loska lotisee kulkijan jaloissa. Parkkipaikalla on käyty kääntymässä, mutta kosteaan lumeen uppoavat saappaat pääsevät koristelemaan jäljetöntä polkua. Polun sivussa muutaman männyn alusta on ruskeana metson hakomispuiden alla.

Luontotornista avautuu mustavalkoinen näkymä suolle. Harmaiden pilvien alla hienoisessa tihkusateessa maiseman sävyt ovat vähissä. Nevan yksittäiset männyt erottuvat maisemasta hienosti, mutta suon länsireuna häviää kevyeen sumuun.

Suon reunalaiteeseen on noussut vesilammikoita, mikä ei kuitenkaan haittaa liikkumista. Tammikuun pakkasjakso on vahvistanut nevaa, joten liikkuminen kovalla alustalla on helppoa. Suo on kuitenkin täynnä yllätyksiä, joten maastoa pitää osata lukea myös talvella.


Kostealla lumella mutkittelee riekkoparven jäljet. Hetkeä myöhemmin pari riekkoa siirtyy hiljaa sivuun kulkijan reitiltä. Valkoinen neva kätkee linnut nopeasti. Nevan yli lentää yksittäinen korppi laiskasti ronkkuen, mutta muuten suo on hiljainen.

Kauhanevan märimmät paikat löytyvät suon keskeltä. Kovallakin pakkasella suon lämpö ja vesien virtaus pitää nevan sydämen sulana. Lauhoilla keleillä sulapaikat valloitavat nopeasti lisää alaa.


Pitkän suolenkin jälkeen on hyvä hengähtää hetki Nummikankaan nuotiopaikalla. Nuotiokehän tuhkat on käyty siivoamassa perusteellisesti, joten nyt nuotiokehästä löytyy parikymmentä senttiä vettä. Eipä pääse tuli leviämään, jos nuotion saa syttymään.

Kauhanevan joulu

Vesisateet hallitsevat vuoden lyhimpiä päiviä talvipäivänseisauksen jälkeen. Joulun aikana sade ropisee iloisesti jopa kuuden asteen lämmössä. Alkutalven pakkasjakso valkoisine lumipeitteineen on vain kaukainen muisto.

Joululenkki suuntautuu Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoon. Tapaninpäivän ajelujen kunniaksi sade hillitsee valumistaan - kokonaisen päivän ajaksi. Nummikankaan puolelta Kauhanevalle johtavat jäättömät ja pinnasta hiljalleen pehmenevät tiet.

Kauhanevan luontotornin edustalla on vettä keväiseen malliin. Lumien sulaminen ja sateet ovat valuneet suon laiteisiin sekä kankaiden ja soiden painanteisiin.

 

Kauhaneva on saanut loppukesän aikana uudet pitkokset. Työt ovat vielä viimeistelyä ja siivoamista vailla, mutta liikkumista töiden keskeneräisyys ei haittaa. Tuoreilta pitkoksilta löytyy pitoa myös märkänä talvipäivänä.

Lämpimät kelit eivät ole sulattaneet kaikkia alkutalven pakkasilla jäätyneitä lampia. Kauhalammin rannoilla on sulia reunoja ja jäätä täplittävät tuulen ruokkimat avannot. Liukkaalle jäälle ei parane lähteä kokeilemaan onneaan.

Talvinen suo on hiljainen. Yksittäinen teeri ylittää nevan, muutama hömö- ja talitiainen kiertelee rämemännyissä ja käpytikka etsii syötävää pitkostyömaalla käyttämättä jääneistä puista.

Kauhalammin länsilaidan laiturin ympärillä on hienoa ilmakuplien koristelemaa jäätä. Tarkemmin tutkimalla jäästä ja sen heijastuksista löytyvät päivän mielenkiintoisimmat maisemat. Pilvien vauhdikas liike ei onnistu nostamaan taivaalle värejä muutamaa vaatimatonta välähdystä lukuun ottamatta.

Salomaan nuotiopaikalla on vietetty joulua, mistä muistuttavat kuusen kupeelle unohtuneet koristenauhat ja tähti. Tapaninpäivänä nuotiopaikalla nautitaan kinkun jatkeeksi niin makkaraa kuin hernekeittoakin.

Uusilla pitkoksilla kevyetkin kengät pysyvät kuivina. Kyrönkankaan kesätien puolella on vastassa jokavuotinen ongelma. Polkusillat uivat tulvavesien keskellä. Polulla ei ole vettä paljoa, joten kumppareilla pärjää hyvin. Vaelluskengät saa märiksi, vaikka yrittäisi mutkitella vetisimpien kohtien ohi mättäiden kautta.

Alkutalven lumista ei ole jäljellä juuri mitään. Kauhanevan pitkoslenkin varrelta silmiin osuus vain yksi mitätön lumiläikkä. Nummikankaan myrskyaukon puuryteikön lomassa on jäljellä hieman useampi valkoinen täplä. Suurimman lumikinoksen päälle saa juuri ja juuri sovitettua parin isoja saappaita.

Kesäisen myrskyn kaatamien puiden kasa antaa viimeisten lumien lisäksi suojaa linnuille. Puiden alta lähtee lentoon kuuden vitivalkoisen riekon parvi. Lähimpään metsänreunaan lentävät riekot loistavat lumettomassa maisemassa kuin huutomerkit. Toivottavasti maa saa pian lisää valkoista väriä.