Keskitalven hangilla

Vaihtelevat kelit tekevät retkistä monipuolisia. Lumikenkäily paksussa puuterilumessa ja sohjossa vaihtuu nopeasti kenkäilyyn kantavilla hangilla. Helmikuisen lämpöaallon kastelema lumikerros jäätyy pakkasen puraisun jälkeen mukavaksi hangeksi.

Illaksi tyyntyvä tuuli ja lähestyvä täysikuu tarjoavat hyvän syyn suunnata lumikenkäilemään. Kantavalla hangella pitempikin matka taittuu ripeästi, vaikka rinnakkain.

Auringonlaskun jälkeen taivaan värit hiipuvat sinisiin sävyihin ja jääkiteissä kimmalteleviin kuunsäteisiin. Kirkkaimpien tähtien noustessa taivaalle lumikenkäilijät saavat seurakseen kuun heittämät varjot.

Lunta ja lumikenkiä Lauhanvuorella

Uusi vuosi alkoi Lauhanvuoren kansallispuistossa juhlallisesti. Etenkin Lauhanvuoren korkeimmalla paikalla märkänä satanut lumi tarttui tiukasti puiden latvoihin ja koristeli maiseman lumiseksi satumetsäksi. Useamman lumisateen jälkeen lunta on Lauhanvuoren parhailla paikoilla liki 40 senttiä.

Useamman vähälumisen talven jälkeen luminen maisema houkuttelee ulkoilemaan. Perinteisen hiihtämisen sijaan liikkeelle voi lähteä lumikengillä. Osa kävijöistä tyytyy tavalliseen kävelyyn, mutta lumikengillä pääsee liikkumaan paljon laajemmin, eikä ole riippuvainen valmiista urista. Taikapolku pääsi nauttimaan lumikengillä liikkumisesta hyvässä seurassa heti vuoden alussa.

Lumikengillä liikkuminen on hiihtämistä helpompaa, sitä ei tarvitse opetella erikseen. Lumikengillä voi lähteä liikkeelle myös lasten kanssa, sillä ne tarjoavat uutuuden viehätystä ja odotuksia seikkailuista. Useimmat lumikenkien kokeilijat pääsevät liikkumisen rytmiin kiinni varsin helposti. Lisäksi sauvat helpottavat tasapainon säilyttämistä etenkin lumikenkäilyn alkumetreillä.

Lumikenkäretki alkaa varusteiden säätämisellä. Lumikenkien mallin mukaan niihin haetaan sopivat säädöt eli siteet sovitetaan omiin kenkiin sopiviksi. Lisäksi valitaan oikean mittaiset sauvat. Lumikengistä on olemassa erilaisia malleja erilaisiin olosuhteisiin mutta perusmalleilla pärjää pitkälle. Porukalla liikuttaessa kävelyn raskautta voi säätää valitsemalla paikan jonossa. Umpihangessa uraa aukaisevalla kävelijällä on raskain työ - ja tehokkain kuntoilu.

Lumikenkiin saa parhaiten tuntumaa, kun aloittaa kävelyn tampatulla pohjalla. Sopivan tyylin löydyttyä on helppo siirtyä hakemaan haasteita syvemmästä lumesta, rinteistä tai muuten haastavammasta maastosta. Lumikengillä pääsee liikkumaan melko helposti sellaisessa maastossa, missä sukset olisivat toivottomat kulkuvälineet.

Lauhanvuoren kansallispuistossa lumikenkäretken lähtöpisteiksi sopivat näkötornin ja Spitaalijärven parkkipaikat. Nuotiopaikat muodostavat retkille hyviä kiintopisteitä, mutta niille voi kulkea hieman suoremman tai reilusti pidemmän reitin kautta. Pidemmän retken tavoitteeksi voi ottaa esimerkiksi Lauhan tai Kärkikeitaan kämpän pihapiirin tai Lohiluoman maisemat.

Lumikengät ovat sikäli helppo retkeilyväline, että niillä voi lähteä liikkeelle lumiseen maastoon kaikkialla. Eteläiseltä Pohjanmaalta löytyy Lauhanvuoren lisäksi muitakin valloittamisen arvoisia lumikenkäilykohteita.

Lumikengillä liikkuminen avaa luontoon uusia näkökulmia. Jotain perinteistäkin kannattaa retkellä kuitenkin säilyttää eli eväät. Nuotiolla hieman savustetut vaatteet tuovat tunnelmaa. Makkaran, tikkupullan, nokipannukahvin, vaahtokarkin tai hieman terveellisempien eväiden ansiosta retkestä jää mukava muisto. Mikäli haluaa retkeillä pitkän kaavan mukaan, niin Lauhanvuoren kansallispuistosta on hyvä jatkaa rentoutumaan Lauhansarven luontomatkailukeskuksen ravintolaan, saunaan tai huviloihin.

Lauhanvuorelta löytyvät kevään viimeiset hanget

Vähälumisen talven jälkeen kevään käynnistyminen syö lumet nopeasti. Maaliskuun lopulla maisemat ovat olleet lumettomia jo hyvän aikaa. Lauhanvuorella voi kuitenkin palata vielä hetkeksi talven tunnelmiin Pohjanmaan etelärajoilla.

Talvinen tunnelma on parhaimmillaan Lauhanvuoren laella. Näkötornin ympärillä aukeaa luminen kangas, joka houkuttelee tutkimaan maiseman yksityiskohtiaan. Suojasäiden jälkeen saapuneet pakkasyöt ovat järjestäneet lumikenkien alle kantavat hanget.

Etelään avautuvan suon reunalla kevät on syönyt lumia kermien kyljistä. Metsän puolella riekkoparvi on kierrellyt syömässä varpujen silmuja. Kevään kynnyksellä riekkoparvet hajaantuvat parien asettuessa pesimäreviireille.

Spitaalijärven itärannan taukopaikka tarjoaa mukavan maiseman eväiden syöntiin. Kiireettömänä kevätpäivänä on aikaa seurata, kun lumi sulaa kattilaan
nuotion lämmössä.

Spitaalijärven jäällä on kerros vettynyttä loskaa, joten kävely tuntuu raskaalta. Järven rannoilta voi löytyä myös sulia kohtia, kun lähteiden purkamat vedet syövät jäitä alapuolelta.

Miellyttävin tapa tutustua Lauhanvuoren talvisiin lähteisiin on kävellä Peräkorven suuntaan Lohiluoman latvoille. Suuren lähdealtaan pohjalla hiekka pöllyää kuten aina ennenkin.

Lohiluoman varrella lumet ovat käyneet vähiin. Rantamättäillä lumikengät tuntuvat aikamoiselta liioittelulta, mutta kovin kauas ei luomasta tarvitse kävellä niin totuus palautuu mieleen. Lauhanvuorella riittää lunta myös kevään korvalla.

Lauhanvuoren lumilla

Talvi on tarjoillut lumia säästeliäästi. Lumea vaativat harrastukset ovat olleet haasteellisia jopa Lauhanvuoren kansallispuistossa. Tänä talvena Lauhanvuoren kankailla on ollut helppo liikkua kävellen helmikuussakin, vaikka kelin pitäisi olla vuodenkierron lumisin.

Helmikuun lopulla Lauhanvuoren rinteille nousevan perinteisen Kauha-Hiihdon järjestäminen oli hilkulla. Reitin muutokset, lumen rahtaaminen varpuisimpiin notkoihin ja muut erikoisjärjestelyt pelastivat hiihtotapahtuman. Suksen pohjat olivat kuitenkin kovilla lumen huvetessa hiihtäjien alta lämpimässä ja sateisessa säässä.

Viikkoa myöhemmin paikallisen talviloman lähestyessä talvi saapui Lauhanvuorelle. Kymmenen sentin uusi pakkaslumikerros toi maisemaan vahvan talven tunnun. Pakkanen ja lumi koristelivat puut hennosti. Kevyt lumikerros vahvisti latupohjia ja kannusti sukeltamaan metsään lumikengillä. 

  

Lauhanvuoren latujen varresta löytyy tutkittavaksi esimerkiksi Lauhan kämpän pihapiiri näkötornin pohjoispuolelta. Jyrkimmän rinteen juurella sijaitsevalla pikkuharjulla ei ole enää kämppää, sillä se paloi vuosituhannen alussa. Pihapiirissä on edelleen useita rakennuksia eri aikakausilta sekä nuotiopaikka eväiden syöntiin. Kansallispuiston maisemista voi löytää muutamia muitakin vanhoja rakennuksia, joiden historia vie vuosikymmenien taakse.

Lumikengillä voi lähteä retkelle syvemmälle metsiin, joihin ladut eivät johdata. Esimerkiksi Peräkorven lähdeallas ja siitä alkava Lohiluoma tarjoavat mielenkiintoisia talvisia maisemia virtaavan veden muodossa. 

Kovin pitkään talvinen maisema ei enää Lauhanvuorta hallitse. Pakkaspäivät vaihtuvat nopeasti keväisiin säihin, mikä tiivistää lumet. Kevät kolkuttelee jo porteilla. Kevään lähestymisestä kertovat myös lintujen äänet. Käpylinnut ja tiaiset laulavat, palokärjet ja käpytikat rummuttavat, teeret pulputtavat ja pöllöt huhuilevat.

Lauhanvuoren keväthangilla

Kameran kanssa luontoon tutkii eteläisen Pohjanmaan luontoa kameran kanssa. Maaliskuun puolivälissä Lauhanvuoren kansallispuiston maisemat vievät keväisille hangille.

Suojakelien jälkeen saapuneet kirpeät pakkaset asettivat retkikelit kohdalleen. Hanget melkein kantavat suurilla saappailla kulkevaa kävelijää, joten lumikengillä liikkumiseen olosuhteet ovat parhaimmillaan.

Kameran kanssa liikkuessa lumikengät jättävät kädet vapaiksi. Lisäksi lumikengillä on helppo liikkua hieman vaikeammissakin maastoissa, niin rinteessä kuin tiheän puuston keskellä. Kääntyminen ja yksityiskohtien tarkistaminen hieman alempaakin onnistuu lumikengillä helposti.

Lämpimät päivät ovat siivonneet Lauhanvuoren puut lumesta, joten tornista avautuva maisema on hieman yksitotinen selkeän taivaan alla. Maisemassa suurimman huomion keräävät tuulimyllyjen määrän lisääntyminen.

Talvisesta metsästä löytyy paljon hienoja yksityiskohtia, mutta lumen kirkkauden ja tummien sävyjen sovittaminen samaan kuvaan ei ole aina helppoa. Onneksi nykyiset kamerat antavat mahdollisuuden kokeilla ja hakea sopivia asetuksia kuvaan.

Valkoinen lumi levittää valoa metsän varjoihin asti. Spitaalijärven jäällä pilvettömältä taivaalta paistava aurinko pakottaa siristämään silmiä. Maaliskuinen kevätaurinko hangen kera nautittuna tuo nopeasti väriä kasvoihin pimeässä vietetyn talven jälkeen.

Kameran pyörittely ja kuvakulmien etsiminen herättää nälän. Kevyen nuotiosavun sävyttämässä kevätilmassa eväät ovat parhaimmillaan. Nuotiolla on hyvä pohtia keväistä luontoa ja sen valokuvaamisen haasteita.

Lauhanvuoren ensilumilla

Lauhanvuoren kansallispuiston vuosi alkoi lauhan syksyn jälkeen lumettomana. Kirpeät pakkaset lupailivat kuitenkin parempaa. Tammikuun puolivälissä maisema on valkoinen.

Lunta ei ole vielä paljoa ja pakkassäässä satanut lumi on kevyttä puuteria. Kun lunta on vain 10-15 senttiä, kävely kelpaa kulkuneuvoksi hyvin samoin kuin lumikengät. Lauhanvuoren rinteille on ajettu ladut, mutta varvut koristelevat suksiuran vihreäksi monin paikoin.

Spitaalijärven rannalla tuuli on tuiskuttanut lunta kinoksiin. Nuotiopaikka ei ole lämminnyt viime päivinä. Sen sijaan huoltomies on harjannut tärkeimmät pisteet siistiksi - keittokatoksen ja puuseen edustan.

Talvipäivän pyrähdykseksi sopii pistäytyminen Spitaalijärveltä Lohiluoman lähteellä. Vaikka lunta on vielä niukasti, polut katoavat maastoon yllättävän hyvin. Mikäli polkujen sijainti ei ole hyvin muistissa tai paikannustekniikka käytössä, niin polulta on helppo astua sivuun.

Erityisen hyvin polun katoamisen kengän alta huomaa pitkoksilla. Rämeikön suopursujen varaan jäänyt lumi luo vaikutelman puolimetrisestä hangesta. Vielä kolmenkymmenen asteen pakkasten jälkeen osa pitkoksista on kosteita, kun pohjavesi nousee suolle. Pinnalla on vain ohut kuiva lumikerros.

Peräkorvessa on hiljaista, edes tikka ei naputtele puita, eikä kukaan ole istahtanut luomapenkille. Lähteen suuret kattilat porisevat komeasti ja puro solisee vieressä vienosti. Lahopuiden lomitse virtaava luoma ei ole paljoa hätkähtänyt reippaita pakkasia.

Talvinen keli voi olla vaihteleva. Pieni lumipyry vaihtuu hetkessä talvisen lämpimiin auringonsäteisiin. Lauhanvuoren laella nuori maakotka nousee tähystämään kuusenlatvaan. Edessä aukeavaa metsämaisemaa hetken tarkkailtuaan kotka pudottautuu alas ja lähtee lentämään määrätietoisin siiveniskuin pohjoiseen.

Lauhanvuoren kevätkierros

Maaliskuun alussa Lauhanvuoren talvi on parhaimmillaan. Kansallispuiston maisemissa on reilusti lunta, vaikka Kauhajoen suurilta peltolakeuksilta lumet ovat jo sulaneet. Pilvinen pikkupakkanen johdattaa lumikengät Lauhanvuorelle.

Vaikka lunta riittää, talven keveys näkyy Lauhanvuoren maisemissa. Lumi satoi sulaan maahan, eivätkä talven vaatimattomat pakkasjaksot ole jaksaneet pureutua lumen läpi. Metsäisten soiden märät painanteet eivät ole jäätyneet koko talvena.

Lohiluoman varren tiheässä kuusikossa lunta on aina vähän. Luoman rannoilta lumi ja jää ovat väistyneet, joten veden äärellä viheriöivät varvut ja sammalet. Yhtään jääpuikkoa tai muuta roiskuvan veden muodostamaa koristetta ei virtaavan veden tuntumasta löydy.

Päivän nopea pidentyminen tuo kevään lähelle. Kovien talvipäivien vähäisyyden vuoksi Lauhanvuoren maisemissa liikkuu tavanomaista runsaammin lintulajeja ja -yksilöitä.

Vanhan ajan talven jälkeen metsien lajivalikoima on suppea ja yksilöitä niukasti. Lisäksi linnut liikkuvat vähän kylminä talvipäivinä. Metsien jokavuotiseen vakiolajistoon kuuluvat esimerkiksi tiaisista lähinnä töyhtö- ja hömötiainen. Helpon talven jälkeen kankailla pyörii huomattavan runsaasti myös tali- ja sinitiaisia sekä hippiäisiä.

Metsissä hanki ei kanna lumikenkiä. Sen sijaan avoimilla soilla kulkeminen on vaivatonta. Päivän mittaan lämpimän puolelle nouseva lämpötila kostuttaa lumen, joka tarttuu kulkuvälineisiin. Liikkuminen ei saakaan olla aina liian helppoa. Pieni haaste palkitsee laiskat lihakset.

Lauhanvuori alkuvuoden lumilla

Joulun ja vuodenvaihteen lomakausi toi talven myös Lauhanvuorelle. Tammikuun ensimmäisen viikon jälkeen kansallispuiston maisemat tarjoavat mukavat olosuhteet lumikenkäilyyn. Myös sukset kelpaavat kulkuvälineeksi, sillä hiihtoladut on saatu kelpo kuntoon.

Tammikuun puolivälin lähestyessä talvipäivä on saanut selvästi lisää pituutta. Lisäminuutit huomaa erityisesti pilvettöminä päivinä, jolloin päivänkajo antaa reilusti lisää aikaa ulkoiluun. Tarpeen vaatiessa retkeä on mukava jatkaa otsalampun valossa, kun luminen maasto ottaa valon kiitollisena vastaan.

Lauhanvuoren rinteillä lunta on parhaissa paikoissa liki kolmekymmentä senttiä, vaikka paikoin kivenkyljet loistavat lumettomina. Parillakymmenelläkin sentillä talviset harrastukset onnistuvat hyvin. Varpujen päällä makaava alkutalven lumivaippa tuntuu todellista vahvemmalta, joten lumikengät ovat juuri oikea valinta omien polkujen kulkijoille.

Alarinteiden tasaisissa maastoissa mutkittelevien luomien varsissa lumi on vähissä, kuten yleensä. Tiheiden kuusikoiden latvukset karsivat maahan asti laskeutuvan lumen määrää ankaralla sihdillä. Luomat solisevat lumisen maiseman keskellä komeasti etenkin pienten kynnysten kohdilla.

Puiden oksilla on paikoin mukavia lumikoristeita. Mäntykankaiden pilarit on valkaistu eteläkyljiltään. Vuodenvaihteen kelit ovat vaihdelleet kirpeistä pakkasista suojakeleihin, mistä muistuttaa kelonkyljen komea jääpuikkorivistä.

Lauhan alkutalven ansiosta kansallispuiston metsissä pyörii pieniä hippiäisparvia siellä täällä. Kovilla pakkaskausina pienten lintujen talvi jää lyhyeksi. Nollan tuntumassa pyörivä lämpömittari antaa tilaa myös muille eläimille; vuoden ensimmäinen sääski lentää muistuttaen lähestyvästä kesästä. Talvisääsket pystyvät lentämään jopa pienessä pakkasessa.

Talvisen Lauhanvuoren varmimmat retkikaverit ovat kuitenkin töyhtö- ja hömötiaiset. Puiden latvuksista aktiivisesti ruokaa etsivistä aidoista metsätiaisista saa seuraa melkein jokaisella retkellä, kun malttaa seurata lähimetsän elämää.