Jokitörmiä ja vesistörakentamista

Luontoliikkujan syyslenkki juhlisti syyskuun viimeistä viikonloppua Kurikassa. Kauhajoen ja Jalasjoen kohtaaminen muodostaa Kyrönjoelle tärkeän kiintopisteen. Pisteen lähialueella on monimuotoista maisemaa, jossa jyrkkätörmäiset jokikanjonit elättävät reheviä lehtoja. Samoja maisemia ovat muokanneet pohjalaisen vesistörakentamisen pitkät perinteet.

Vesistörakentamisen näkyvä maamerkki on kantatie 67:n tuntumasta löytyvä Pitkämön tekojärvi. Altaan rannalta löytyy uimaranta ja patopenkereen toisesta päästä voimala. Uimarannan parkkipaikka sopii hyvin syyslenkin lähtöpaikaksi.

Pitkämön kuntorataa laskeutuu alas Jalasjoen varteen, jossa maisemaa koristavat voimalaitoksen alakanava ja Moljakan koski. Leveää kuntorataa on vaivaton kävellä, mutta paremman tuntuman maisemaan saa, kun laskeutuu kesäteatterin taakse vieviä portaita alas.


Rehevässä, jyrkkärinteisessä kanjonissa kulkeva Pitkämönluoma tuo paikoin mieleen viidakon. Rehevä maa ravitsee tiheässä kasvavaa puustoa. Maapuiden runkoja koristavat sammalet. Sateettomana syksynä maisema on kuiva, mutta korkeiden tulvavesien jäljet näkyvät joen rannoilla.

Pitkämönluoman kanjoni on yksi kolmesta osasta, jotka yhdessä muodostavat Pitkämönluoman Natura 2000 -alueen. Toinen osa löytyy joen itäpuolen rinteeltä, mikä näkyy kartassa luonnonsuojelualueena. Kolmas osa on hieman kauempana Jyllinkosken maisemissa.

Jokivarresta on hyvä palata hetkeksi vesistörakentamisen pariin. Pitkämön tekojärven täyttökanava saa alkunsa Kauhajoen suunnalta tulevan Kyrönjoen virtauksen katkaisevalta padolta. Massiivisella Harjakosken padolla on pudotusta toistakymmentä metriä. Kuivana aikana padon läpi virtaa tuskin lainkaan vettä, sillä suurin osa ohjataan tekojärven suuntaan.

Päivän tärkein pysähdyspaikka löytyy isolta padolta reilu kilometri alavirtaan. Jyllinkoski on paikallisen sähköntuotannon kotipaikka. Nykyisin entisen voimalan rakennuksissa toimii Informaatiotekniikan museoyhdistyksen ylläpitämä Sähkölaitosmuseo. Alueelle on rakennettu myös jokivarren hienoimmat reitit nuotiopaikkoineen.

Museon vieressä joen ylittää kevyt puusilta. Sillan alla joki näyttää lähes kuivalta, sillä komean sammaleisten kivien lomassa virtaa niukasti vettä. Kevään tulva-aikaan tunnelma on täysin toisenlainen, kun uoma on täynnä pärskyvää vettä. Törmien jyrkkyys käy nopeasti selville, kun askeleet kääntyvät Kiskonniemeen vievälle luontopolulle.

Luontopolun ensimmäinen pysähdyspaikka on Jyllinkosken vanha pato. Paikalla on vanhan ajan patinaa ja tunnelmaa. Hieman ylempänä sijaitsevaan uuteen patoon verrattuna mittakaavakin näyttää kovin vaatimattomalta.

Syksyn kosteus tekee luontopolun pitkoksista liukkaita. Kiskonniemen kapea niemi saavutetaan kuitenkin vähin vaurioin. Vastarannalla jokitörmää on muokannut komea maanvyöry.

Kiskonniemestä palataan Jyllinkoskelle tuttua polkua pitkin. Museon siistityn pihapiirin laidalta löytyy hyvä eväspaikka nuotion äärestä, kun polttopuut ovat omasta takaa. Eväät voi syödä hyvällä omallatunnolla mäkisen lenkin jälkeen.