Maaliskuun alussa Lauhanvuoren
talvi on parhaimmillaan. Kansallispuiston maisemissa on reilusti
lunta, vaikka Kauhajoen suurilta peltolakeuksilta lumet ovat jo sulaneet. Pilvinen pikkupakkanen johdattaa lumikengät Lauhanvuorelle.
Vaikka lunta riittää, talven keveys
näkyy Lauhanvuoren maisemissa. Lumi satoi sulaan maahan, eivätkä talven
vaatimattomat pakkasjaksot ole jaksaneet pureutua lumen läpi. Metsäisten soiden
märät painanteet eivät ole jäätyneet koko talvena.
Lohiluoman varren tiheässä
kuusikossa lunta on aina vähän. Luoman rannoilta lumi ja jää ovat väistyneet,
joten veden äärellä viheriöivät varvut ja sammalet. Yhtään jääpuikkoa tai muuta
roiskuvan veden muodostamaa koristetta ei virtaavan veden tuntumasta löydy.
Päivän nopea pidentyminen tuo
kevään lähelle. Kovien talvipäivien vähäisyyden vuoksi Lauhanvuoren maisemissa
liikkuu tavanomaista runsaammin lintulajeja ja -yksilöitä.
Vanhan ajan talven jälkeen metsien lajivalikoima
on suppea ja yksilöitä niukasti. Lisäksi linnut liikkuvat vähän kylminä
talvipäivinä. Metsien jokavuotiseen
vakiolajistoon kuuluvat esimerkiksi tiaisista lähinnä töyhtö- ja hömötiainen. Helpon
talven jälkeen kankailla pyörii huomattavan runsaasti myös tali- ja sinitiaisia
sekä hippiäisiä.
Metsissä hanki ei kanna lumikenkiä. Sen sijaan avoimilla soilla kulkeminen on vaivatonta. Päivän mittaan lämpimän puolelle nouseva lämpötila kostuttaa lumen, joka tarttuu kulkuvälineisiin. Liikkuminen ei saakaan olla aina liian helppoa. Pieni haaste palkitsee laiskat lihakset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti