Lauhanvuoren kansallispuiston vuosi alkoi lauhan syksyn jälkeen
lumettomana. Kirpeät pakkaset lupailivat kuitenkin parempaa. Tammikuun puolivälissä maisema on valkoinen.
Lunta ei ole vielä paljoa ja pakkassäässä satanut lumi on kevyttä puuteria. Kun lunta on vain 10-15 senttiä, kävely kelpaa kulkuneuvoksi hyvin samoin kuin lumikengät. Lauhanvuoren rinteille on ajettu ladut, mutta varvut koristelevat suksiuran vihreäksi monin paikoin.
Spitaalijärven rannalla tuuli on tuiskuttanut lunta kinoksiin. Nuotiopaikka ei ole lämminnyt viime päivinä. Sen sijaan huoltomies on harjannut tärkeimmät pisteet siistiksi - keittokatoksen ja puuseen edustan.
Talvipäivän pyrähdykseksi sopii pistäytyminen Spitaalijärveltä Lohiluoman lähteellä. Vaikka lunta on vielä niukasti, polut katoavat maastoon yllättävän hyvin. Mikäli polkujen sijainti ei ole hyvin muistissa tai paikannustekniikka käytössä, niin polulta on helppo astua sivuun.
Erityisen hyvin polun katoamisen kengän alta huomaa pitkoksilla. Rämeikön suopursujen varaan jäänyt lumi luo vaikutelman puolimetrisestä hangesta. Vielä kolmenkymmenen asteen pakkasten jälkeen osa pitkoksista on kosteita, kun pohjavesi nousee suolle. Pinnalla on vain ohut kuiva lumikerros.
Peräkorvessa on hiljaista, edes tikka ei naputtele puita, eikä kukaan ole istahtanut luomapenkille. Lähteen suuret kattilat porisevat komeasti ja puro solisee vieressä vienosti. Lahopuiden lomitse virtaava luoma ei ole paljoa hätkähtänyt reippaita pakkasia.
Talvinen keli voi olla vaihteleva. Pieni lumipyry vaihtuu hetkessä talvisen lämpimiin auringonsäteisiin. Lauhanvuoren laella nuori maakotka nousee tähystämään kuusenlatvaan. Edessä aukeavaa metsämaisemaa hetken tarkkailtuaan kotka pudottautuu alas ja lähtee lentämään määrätietoisin siiveniskuin pohjoiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti