Helmikuun loskaa Kauhanevalla

Kauhanevan maisemat näyttävät kovin keväisiltä, vaikka kalenterissa helmikuu on vuoden kylmin kuukausi. Helmikuun alun säätä ovat hallinneet suojakelit, joita ovat värittäneet räntä- ja vesisateet.

Kyrönkankaan kesätiellä loska lotisee kulkijan jaloissa. Parkkipaikalla on käyty kääntymässä, mutta kosteaan lumeen uppoavat saappaat pääsevät koristelemaan jäljetöntä polkua. Polun sivussa muutaman männyn alusta on ruskeana metson hakomispuiden alla.

Luontotornista avautuu mustavalkoinen näkymä suolle. Harmaiden pilvien alla hienoisessa tihkusateessa maiseman sävyt ovat vähissä. Nevan yksittäiset männyt erottuvat maisemasta hienosti, mutta suon länsireuna häviää kevyeen sumuun.

Suon reunalaiteeseen on noussut vesilammikoita, mikä ei kuitenkaan haittaa liikkumista. Tammikuun pakkasjakso on vahvistanut nevaa, joten liikkuminen kovalla alustalla on helppoa. Suo on kuitenkin täynnä yllätyksiä, joten maastoa pitää osata lukea myös talvella.


Kostealla lumella mutkittelee riekkoparven jäljet. Hetkeä myöhemmin pari riekkoa siirtyy hiljaa sivuun kulkijan reitiltä. Valkoinen neva kätkee linnut nopeasti. Nevan yli lentää yksittäinen korppi laiskasti ronkkuen, mutta muuten suo on hiljainen.

Kauhanevan märimmät paikat löytyvät suon keskeltä. Kovallakin pakkasella suon lämpö ja vesien virtaus pitää nevan sydämen sulana. Lauhoilla keleillä sulapaikat valloitavat nopeasti lisää alaa.


Pitkän suolenkin jälkeen on hyvä hengähtää hetki Nummikankaan nuotiopaikalla. Nuotiokehän tuhkat on käyty siivoamassa perusteellisesti, joten nyt nuotiokehästä löytyy parikymmentä senttiä vettä. Eipä pääse tuli leviämään, jos nuotion saa syttymään.