Lauhanvuoren kuuraisilla kankailla

Vuoden alkuun kuuluu perinteinen lenkki Lauhanvuoren kansallispuiston maisemissa. Koko valoisan ajan kestävä kierros antaa tuntumaa myös talvilintujen elämään.

Vuoden ensimmäinen retki tarjoaa talvisia olosuhteita ainakin lämpötilan suhteen. Lauhan syksyn jälkeen Kivijadan -13 astetta tuntuu oikealta talvelta. Lauhanvuoren toisella puolella tarjolla olisi vielä pykälän kovempi keli, sillä Muurahaisen kulmilla pakkanen paukkuu -18 asteessa.

Pakkanen todella paukkuu. Kirpeässä kelissä kankaiden männyt poksahtelevat äänekkäästi. Korvan vieressä voimalla paukahtava puu hätkähdyttää. Välillä paukahduksia kantautuu pienenä sarjana eri puolilta kangasta.

Maisemassa arktinen ilma ei paljoa näy, sillä lumi antaa odottaa saapumistaan. Lähinnä avoimilla soilla ja Lauhan laella kuura koristelee kevyesti kasveja. Tänä vuonna maisemia pääsee katsomaan heti näkötornista, sillä lumen puutteen vuoksi tornin ovet on voitu pitää auki.

Metsän siimeksessä kuura on kateissa, mutta Lauhan luomien varsilla on kevyt valkoinen verho. Rannoilta löytyy myös hienoja jääkoruja, joita roiskuva vesi ja pakkanen ovat rakentaneet yhteistyössä.

Loppuvuoden vesisateet ovat korjanneet Lauhanvuoren vesitilannetta. Syksyllä liki vedettömäksi käynyt Kuivajärvi on saanut vetensä takaisin. Hyvänä mittarina toimiva vesikivi on jälleen veden ja jään ympäröimä.

Syksyllä monet tikkalajit vaelsivat suurin joukoin. Tikkojen runsaus näkyy edelleen Lauhanvuorella lyhyen talvipäivän aikana. Päivän retkellä käpytikkojen naputusta kuuluu parillakymmenellä paikalla. Koivunoksia naputteleva pikkutikka on talvisilla kankailla harvinainen vieras.

Palokärjet ovat mellastaneet kankailla näyttävästi. Palokärkien merkkejä ovat kuoritut puut ja hevosmuurahaisten perässä puiden tyville kaivetut kolot.