Aarniometsän ilta

Syyslenkki juhlisti talviaikaan siirtymistä retkellä Pässinrämäkän aarniometsään. Hämärän laskeutuessa lokakuun viimeiseen lauantaihin porukka oli Teuvalla Norin Viiatissa.

Loppuviikon lumisateet olivat valkaisseet maiseman ja pikkupakkanen korosti talvista tunnelmaa. Suolla maaruskan värit pilkottivat ensilumen alta.

Aarniometsään uumeniin sukellettiin suoraan tien laidalta. Metsän reunaan pääsee lähes joka suunnasta teitä tai polkuja pitkin.

Isot kuuset ja jättimäiset haavat kurottelivat metsässä korkeuksiinsa. Suurten puiden juurella oli runsaasti kaatuneita puita, joista osa oli maannut ja lahonnut maassa jo pitkään. Sammalet, käävät ja sienet näyttivät viihtyvän metsässä hyvin.

Pässinrämän vanhan metsän alue erottuu hyvin ilmakuvassa yhtenäisenä tummana metsänä, jonka ympärillä on taimikoita ja nuoria metsiä. Osa metsäalueesta on hankittu suojelualueeksi, mutta kokonaisuus ei ole vielä valmis.

Metsässä ei ole polkuja, mutta matalassa varvikossa on helppo kävellä, kunhan väistelee kaatuneita puita ja pahimpia ryteikköjä. Pehmeällä sammalmatolla kävellessä ja maapuiden yli tasapainoillessa kuntoilu on monipuolista ja palkitsevaa.

Iltahämärän sinisten sävyjen syventyessä pimeydeksi päädyimme Aittakallion laavulle, joka sijaitsee Teuvan korkeimmalla paikalla 178 metriä merenpinnan yläpuolella. Metsä kätkee laavun niin tehokkaasti, että kaukomaisemia ei laavulla pääse ihailemaan.

Retken kohokohdaksi muodostui perinteisesti nuotion ääressä nautitut runsaat eväät. Eväiden syönnin aikana kaakkoiselta taivaalta löytyi lähes täysi kuu, joka valaisi hienosti kuun edessä seilanneita pilviä.

Eväiden sulattelu aloitettiin patikoimalla otsalamppujen valossa metsäpolkua ja pikkutien pohjaa Viiatinlammen rannoille. Lumen mukana saapuneet pakkaset olivat jäädyttäneet lammen umpeen, joten uiminen jäi tällä kertaa väliin. Retki-illan pikkupakkanen virkisti kuitenkin mukavasti ilman uintiakin.