Kakkorin valloitus

Maaliskuun loppu on tarjonnut upeita ulkoilukelejä. Öisin ovat paukkuneet pakkaset, mutta päivällä lämpötila on noussut muutaman asteen lämpimän puolelle. Keväisen korkealle nouseva aurinko on paistanut täydeltä terältä, eikä tuulikaan ole kiusannut.

Komeat kevätkelit on viimeistellyt talven suojien jäljiltä löytyvä hankikanto, joka antaa mahdollisuuden edetä maastossa vaivattomasti latusuksilla ja lumikengillä. Etenkin aukeissa maastoissa pääsee liikkumaan kevyilläkin varusteilla mukavasti, vaikka metsistä löytyy myös heikommin kantavaa pohjaa.

Teuvan Parran ja Karijoen Kakkorin välisellä latureitillä on paljon hienoja maisema ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Taukopaikkojen runsaus tarjoaa lukuisia vaihtoehtoja eväiden syöntiin, sillä matkalla on kämppiä, laavuja ja kota.

Tällä kertaa suunnitelmissa on hieman kevyempi lumikenkäretki, jonka tavoitteena on Iso-Kakkorin valloittaminen. Retken lähtöpaikaksi sopii Kakkorin maja. Retken voisi myös päättää sinne, sillä pihassa on eväiden syöntiin sopiva laavu.



Majalta Iso-Kakkorin laelle pääsee helpoiten lähtemällä Parran suuntaan menevälle latu-uralle. Latujen välissä mahtuu juuri kulkemaan lumikengillä, mikäli metsän koskematon lukikinos tuntuu liian raskaalta. Latua kuljetaan noin 1,5 kilometriä Iso-Kakkori 0,5 km -viitalle asti.

Reitti Iso-Kakkorin laelle nousee melko verkkaisesti, joten se ei koettele liikaa kuntoa. Latua viimeisellä osuudella ei ole, joten lumikengillä voi kävellä huoletta. Viimeiset metrit ura mutkittelee kivenlohkareiden välillä lumisilla pitkoksilla - lumikengillä voi toki valita myös oman reitin.

Iso-Kakkori nousee 145 metriä merenpinnan yläpuolelle, mikä on lähes sata metriä Ylikylän jokilaaksoa korkeammalla. Kakkorinnevan lähipellotkin ovat 55 metriä alempana. Paikan korkeuden huomaa vasta maisemaa katsoessa, sillä paikalle saapuessa maasto nousee varsin verkkaisesti.


Laella on taukopaikaksi ja eväiden syötiin sopiva viihtyisä kota. Kodassa on pöydälle nostettu tulipaikka, jossa on mukava valmistella eväitä syöntikuntoon. Mukaan kannattaa varata kuitenkin omat polttopuut, sillä puuhuolto on hyvien henkien varassa.

Kodan vieressä on kolmiomittaustornin huonokuntoiset rippeet ja kivimiesten vanhat työmaat kallion kyljessä. Kallioiden itäreunan jyrkänteen päältä avautuu hieno metsämaisema, jota elävöittää Kakkorinnevan peltoaukea.

Etelälounaan suunnalta voi löytää Peurajärven hahmon. Länsi- ja lounaispuolen asutut peltomaisemat jäävät hieman puiden taakse, joten niitä joutuu katselemaan pienemmissä siivuissa. Iso-Kakkorin laelta löytyy hienojen kaukomaisemien lisäksi mielenkiintoisia yksityiskohtia, joissa kivet, puut ja lumi kohtaavat toisensa eri muodoissaan.