Jokilatvoilta kevääseen

Kevät herättää vedet ja veden uomat. On aika jättää jäähyväiset jäille. Kevät sai hyvän alkuvauhdin maaliskuussa, mutta huhtikuussa kevään eteneminen hyytyi pahasti.

Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuiston laidalla sijaitsevassa Katikan kanjonissa on vielä talven tuntua. Syvän kanjonin pohjalle kevät hiipii ympäröiviä alueita verkkaisemmin, joten maisemaa hallitsee varhaiskevään tunnelma.

Kylmät yöt ovat hillinneet luontoa ja kuivina jatkuneet säät ovat pitäneet vedet aisoissa. Päivisin on ollut tarjolla sen verran lämpöä, että vedet ovat virranneet pirteästi ojissa, luomissa ja joissa.

Kirpeinä pakkasöinä kivien lomassa roiskuva vesi on hyytynyt oksien, puiden ja kivien kylkeen. Jäät muodostavat hienoja pintoja ja koristeellisia muotoja, joista valo heijastuu sävykkäästi. Jäiden jäähyväiset ovat näyttävät.

Kauhanevan laidalta alkunsa saava Katikanluoma on yksi eteläpohjalaisen valtavirran eli Kyrönjoen latvaluomista. Alempana asutun jokivarren maisemia pääsee katselemaan Hyypänjokilaaksossa ja edelleen Kauhajoen ja Kurikan välillä.

Katikanluoma kohisee kevyellä kevätvedellä hillitysti. Kyrönjoen ääreltä löytyy äänimaisema, jossa kevään voima tuntuu vahvana ja vaikuttavana.

Katikan kanssa hieman samoja elementtejä sisältävä luontokohde sijaitsee Kurikan keskustan tuntumasta. Jyllinkosken maisemissa Kyrönjoki pääsee kevätvesillä virtaamaan vanhaan, jyrkkien törmien välissä kulkevaan pääuomaansa.

Vanhan padon yli virtaa leveä vesiseinä, joka tippuu muutaman metrin padon juurelle. Betonipadon juurella uomassa on matalia luonnonjyrkänteitä, joiden yli vesi loikkaa sekalaisemmassa järjestyksessä. Padolta kantautuva kumu kertoo veden voimasta.

Padon tuntumassa ensimmäiset kevätlinnunsilmät ovat avautumassa uuteen kevääseen. Kukkien vieressä lepää veden rannalle nostamia jäätelejä. Talvinen jää näyttää levollisen kirkkaalta.