Suupohjassa ulkosaaristo on lähellä mannerta, sillä saaristovyöhyke on kapea. Paikoitellen mannerrannalta avautuu suora näkymä ulkosaariston elämään. Toisaalla saaristo muodostaa kuitenkin reilun vyöhykkeen mantereen ja avomeren väliin.
Kevätpäivät houkuttelevat saaristoon monenlaisia retkeilijöitä. Pilkkijät osaavat hakea kevätjäiltä isoja saaristoahvenia, jollaisista voi vain haaveilla Suupohjan sisämaan vähäisillä vesillä. Kevätjäiden arvokaloihin kuuluu myös siika.
Pitenevät päivät tuovat saaristoon myös muuttolinnut. Kylmä huhtikuu on hillinnyt tehokkaasti kevätmuuttoa, joten jäinen maisema on pysynyt varsin hiljaisena.
Muuttavien lintujen niukkuuden vuoksi saariston kevätretkellä ehtii kiinnittää tavallista enemmän huomiota maisemiin.
Ulkosaaren edustalla jääkenttä on rikkonainen, sillä talven tuulet ovat ehtineet rikkoa jäät useampaan kertaan. Moneen kertaan jäätynyt kenttä on epätasainen lohkarepelto ihan sisämaan pirunpeltojen malliin.
Tuulet ovat heittäneet isoja jäälohkareita myös rantakallioiden päälle. Aurinkoinen aamupäivä saa sinivihreinä hohtavat lohkareet loistamaan. Kylmältäkin tuntuvana aamuna lämpö alkaa nopeasti sulattaa lohkareen kylkeä, mikä ruokkii pieniä jääpuikkoja.
Rantakallion kylkeen on kasautunut pienistä jäälohkareista ja sohjosta isoja valleja. Pakkaspäivät ovat lujittaneet vallit kivikoviksi, joten jääkenttien läpi kulkevia väyliä auki pitävien murtajien työ on helppo uskoa totiseksi ryskeeksi.
Jäävallin kylkeen on kasvanut laaja jääpuikkojen metsä. Toisaalla vallin reunasta pistää esiin muinaisen mammutin hahmo kuin muistoja vanhoista ajoista.
Talvisten jäiden äärellä on helppo sukeltaa jääkauden tunnelmiin, kunhan laskeutuu oikeaan mittakaavaan.
Jääkausi on isolla aikajanalla vielä lähellä; jääkauden muokkaama maisema palautuu edelleen koettelemuksistaan. Suupohjan rannikolla maa nousee noin kahdeksan milliä vuodessa. Myös Suupohjan sisämaasta löytyy runsaasti jääkauden maisemaan jättämiä merkkejä.
Ihania kuvia, nämä on oikeaa jäätaidetta.
VastaaPoista