Lauhanvuoren kesäistä rehevyyttä

Lauhanvuoren kansallispuiston maisemaa hallitsevat karut mäntykankaat. Kankaiden laidalla voi kuitenkin sukeltaa lähteiden ja lähdepurojen ruokkimaan rehevään metsään.

Heinäkuun puolivälissä kesä on parhaimmillaan. Myöhäisen kevään ja viileän alkukesän vuoksi kesä on edennyt verkkaisesti. Heinäkuun puolivälissä kukkivat monet kasvit, jotka ovat tuttuja aikaisten vuosien juhannukselta.

Lauhanvuoren rinteille satava vesi uppoaa kankaiden maaperään ripeästi. Rinteiden juurella osa pohjavedestä nousee takaisin valoon erilaisten lähteiden ja tihkupintojen kautta. Yhteiseen uomaan päätyvät vedet muodostavat Lauhanvuoren ympärille runsaasti kirkasvetisiä puroja eli luomia.

Saniaiset luovat lähteikköjen ja purojen ympärille rehevyyttä. Parhaiten tunnelmaan pääsee pureutumaan, kun malttaa laskeutua saniaisten tasolle. Alhaalta katsoen maisema näyttää aivan erilaiselta.

Kesän hienoimpiin kukkijoihin kuuluvat jalosukuiset kämmekät. Vaikka orkideat kuulostavat eksoottisilta, niin suomalaisessa luonnossa osa kämmeköistä on jopa yleisiä. Maariankämmekän kukkia voi löytää sopivasti soistuneesta metsistä runsaasti.

Lauhanvuoren rinteiden juurella kasvaa perinteisen maariankämmekän lisäksi myös harvinaisempaa kalkkimaariankämmekkää. Kämmeköiden tarkka tunnistaminen on joskus haasteellista. Lajin sisällä on suurta vaihtelua esimerkiksi kukkien väreissä. Toisaalta eri kämmekkälajit risteytyvät keskenään.

Saniaisten lisäksi maan alta purkautuva pohjavesi ruokkii esimerkiksi vaativia sammalia, joiden hienot yksityiskohdat erottuvat parhaiten tarkemmalla katsomisella.

Kesäisessä metsässä on paljon tutkittavaa. Monet tavallisetkin lajit voivat yllättää näyttävyydellään, kun ne ovat komeimmassa kukassa. Esimerkiksi varjoisissa metsissä viihtyvät talvikit kukkivat keskikesällä näyttävästi.