Lauhan alkutalven jälkeen vedet virtaavat varsin vapaina. Jää on kätkenyt vain suvannot ja verkkaisesti virtaavat jokitaipaleet. Tammikuun puoliväli tarjoaa sopivan hetken sukeltaa Isojokivarteen.
Lauhanvuoren kansallispuisto kerää sateita Lohiluoman latvoilla. Korkealle nousevalla Lauhanvuoren alueella sateita saadaan ympäröiviä alueita reilummin. Kansallispuiston kätköissä mutkitteleva ylihypättävä Lohiluoma ruokkii Isojokea reilulla lähdevesiannoksella.
Muutaman kilometrin jälkeen vedet saavuttavat ensimmäisen asutun kylän Iivarinkylässä. Kylätien alituksen kohdalla luoma on muuttunut kiviseksi pikkujoeksi. Reilummilla pakkasilla koski jäätyy nopeasti umpeen.
Polvenkylässä joki alittaa Honkajoentien pitkän matalan virtajakson yläpuolella. Matalasta vedestä huolimatta joki pysyy paikalla sulana kovemmillakin pakkasilla. Pakkasjaksojen aikana sula-alueella voi olla useampikin koskikara.
Isojoen keskusta ja Villamon tuntumassa joki ei tarjoa erityistä nähtävää satunnaiselle kulkijalle, ainakaan isommilta teiltä katsottaessa. Sen sijaan Vanhakylässä Isojoen kosket ovat komeimmillaan. Kyläkeskuksen kohdan pitkä koskijakso jäätyy kovemmilla pakkasilla umpeen, mutta lauhan alkutalven jälkeen vesi on valloillaan.
Vanhakylän jälkeen Isojoki virtaa Ohrikylässä Karijoen ja Kristiinankaupungin rajoilla. Erityisesti jyrkkien rinteiden alla leviävä Tuimalankoski on jokimaisemaa komeimmillaan. Pitkällä koskijaksolla talvehtii usein koskikaroja.
Talviset kosket elävät säiden tahdissa. Kirpeämpinä pakkaspäivinä koski kutistuu, mutta lauhan jakson aikana vesi syö lisää tilaa. Talviset sateet voivat nostaa vedenkorkeutta nopeasti. Jään ja veden suhde elää koko ajan muodostaen mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti