tiistai 4. maaliskuuta 2014

Talven rippeitä Lauhanvuorella

Helmikuun lämpö vei jokilaaksojen pelloilta ja metsistä lumet jokseenkin kokonaan. Jopa lumivarmalta Lauhanvuorelta lunta löytyy lähinnä lakialueen ympäristöstä.
Maaliskuun ensimmäisiin päiviin osunut räntäsade koristeli Lauhanvuoren ympäristöä vielä hetkeksi talviseen asuun. Alarinteille satanut muutaman sentin kuorrutus toi mieleen syksyn ensilumen. Lauhan laelle kosteaa lunta kertyi viitisen senttiä.

Talvilintujen viimeinen laskentakierros ajoittuu maaliskuun alkuun. Leudon talven jälkeen maisemasta puuttuu lunta kymmenien senttien edestä. Parhaimmillaan talvilintuja on laskettu paksun, pehmeän lumen läpi hiihtäen.

Vaatimaton lumitalvi on näkynyt Lauhanvuoren rinteillä hiihtäjien vähäisyytenä. Latuja rinteille on yritetty ajaa muutaman kerran.

Tuoreen räntäsateen tuomat sentit ovat innostaneet rohkean hiihtäjän kokeilemaan polkupohjan sopivuutta suksien alla. Suksen näyttävät sopineet yllättävän hyvin ohuen lumikerroksen päälle. Patikointi taitaa kuitenkin olla paras liikkumismuoto vähälumisilla poluilla.

Lohiluoma virtaa jäättömänä, hitaammistakaan suvannoista ei löydy kummoisia jääkoristeita. Avosoilla on hyvä kävellä, mutta metsäisillä soilla saapas uppoaa tasaisin väliajoin mättäiden väliin. Ennallistetulla suolla vettä on runsaasti, joten kumisaappaat ovat paras liikkumisväline.

Lauhanvuoren lumisin paikka löytyy laelta. Metsän keskellä oleviin aukkopaikkoihin on talven sateista kasaantunut kinoksia, joissa on lunta parhaimmillaan viidestätoista pariinkymmeneen senttiin. Maaliskuun ensimmäisen viikon loppupuolen vesisateet ja päälle puskevat lämpimät säät kurittanevat näitä lumia kovalla kädellä.

Kunnon talvina Lauhanvuoren maisemissa viihtyvät aidoimmat pohjoiset metsälinnut. Helpon talven ansiosta reitin varrelle osuu ennätysmäärä talitiaisia. Muutama puukiipijä lauleskelee keväiseen malliin.

Hömö- ja töyhtötiaiset säilyttävät valtikkansa metsien runsaimpina lajeina. Pyrstötiaisparvi tuo mukavan lisän perustinttien joukkoon.

Teeret eivät tarvitse koivujen urpuja, sillä talvista ruokaa löytyy poikkeuksellisesti maasta. Mustikanvarvut ovat hyvin esillä ja paikoin mättäiltä loistavat syksyiset puolukat pirteän punaisissa sävyissä.

Maaliskuisen retken paras kohtaaminen on luomanvarren kuusikosta löytynyt pohjantikkanaaras. Syksyn käpytikkojen runsaudesta on jäljellä enää muutama alarinteillä naputteleva tikka. Kovin niukoilta näyttävät metsien käpytarjoilut. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti