Talvipäivä laskeutuu iltaan Katikankanjonissa

Talvipäivä on lyhyt joulukuun puolivälissä. Edeltäneen päivän kevyt lumisade on koristellut maiseman valkoiseksi, mikä tuo valoa myös pilvisen taivaan alle. Tyynen yön jälkeen kosteana satanut lumi koristaa mukavasti puiden latvuksia.

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa tunnelma on talvinen. Lunta on niin niukasti, ettei se vaikeuta liikkumista kävellen. Katikankanjonin jyrkät rinteet ovat kuitenkin petollisen liukkaat ohuen lumikerroksen alla.

Märän alkutalven ansiosta Katikanluomassa on runsaasti vettä. Vauhdikas virtaus ja pakkasen niukkuus on hillinnyt jäiden muodostumista. Jäätä löytyy ainoastaan luoman suojaisimmista poukamista.

Kanjonin pohjalla kiirehtivä vesi on roiskuessaan koristellut kiviä ja puita hienoilla jäämuodostumilla. Vaikka luomassa virtaava vesi näyttää paikoin lähes mustalta, jää loistaa parhaimmillaan kuin kristalli.

Veden kohina ja heräävän tuulen humina ovat lähes ainoita ääniä kanjonin pohjalla. Metsälinnut viettävät talvista hiljaiseloa. Iltapäivän hämärtyessä korva ei tavoita edes palokärkeä, käpytikkaa tai metsätiaisia.

Reipas kävely kanjonin rinteillä ja rannoilla herättää nälän. Luoman kohinaa voi kuunnella myös kanjonin laidalla sijaitsevalla laavulla. Kohinan kuuleminen voi vaatia korvien virittämistä veden solinan taajuudelle, sillä lämpöä ja kahvia lupaavan nuotion rätinä vie helposti kaiken huomion.

Eväiden syönnin jälkeen laavulta lähtee liikkeelle kuin uusi ihminen. Pimentynyt talvi-ilta tarjoaa mahdollisuuden käydä tutkimassa kanjonin tunnelmaa otsalampun valoissa. Tänne täytyy palata uudelleen.

Katikankanjonin poluilla

Virtaavat vedet elävöittävät syksyistä luontoa. Erityisen kiehtovaa on katsella liikkuvaa vettä ja kuunnella sen luomaa äänimaisemaa. Kauhajoen kansalaisopiston kurssi vie tutustumaan kansallispuistoihin. Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuiston laidalla voi sukeltaa virtavesien maailmaan.

Katikankanjonin maisemiin on aiempaa helpompi tutustua, sillä Katikanluoman ympärille on rakentumassa hieno polku. Tällä hetkellä reitti on merkitty punaisilla - pieni osuus myös keltaisilla - nauhoilla.

Polku sukeltaa tasaiselta kankaalta alas Katikanluoman varteen, jossa uusi silta auttaa retkeilijän luoman toiselle rannalle. Hyvällä tuurilla sillalta voi nähdä muuttomatkalla olevan koskikaran. Polku seuraa hetken luomaa ja nousee jälleen kankaan laidalle. Alaspäin lähdetään laskeutumaan kapeaa harjannetta. Jyrkimmässä kohdassa laskeutumista helpottaa köysikaide, josta on helppo ottaa tukea.

Katikankanjonin perinteinen nähtävyys, Kolmentuulenlakki, on uuden polun kääntöpaikka. Paluumatkan voi tehdä hieman tasaisempaa reittiä luomanvartta kävellen. Kanjonin järeät kuuset, lahopuut, sienet ja käävät sekä jäkälät ja sammalet tuovat kanjoniin hienoja yksityiskohtia - virtaavan veden rinnalle.

Katikankanjonin polun varrelle on noussut uusi laavu, jonka viereen rakennetaan vielä puuliiteri. Kanjonin laidalla keikkuvalle laavulle kuuluu alhaalta rauhoittava kohina. Syksyn sateet ovat vahvistaneet virtaavan veden kohinaa. Alhaalla luoman varrella äänimaisema on vielä jämäkämpi.

 

Lauhanvuori ehostaa kasvojaan

Joulukuun alkupuoli on tarjonnut hienoja ulkoilumahdollisuuksia. Pikkupakkanen ja tyyni sää on innostanut liikkeelle luontoon.

Lauhanvuoren ja Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoissa maisema on kauniin luminen. Lunta on kuitenkin niin vähän, että kävely on paras liikkumismuoto.

Lauhanvuorella retkeilijät kohtaavat remontin jäljet. Kansallispuiston retkeilypalveluita ollaan kehittämässä, mikä vaikeuttaa tilapäisesti reiteillä liikkumista.

Spitaalijärven ja Kivijadan välisen reitin pitkoksia korvataan sorastuksella. Soran levittäminen on aloitettu Spitaalijärven suunnalta. Samalla on korjattu järven nuotiopaikan polkua entistä helpommin kuljettavaksi. Spitaalijärven keittokatos on purettu, sillä paikalle rakennetaan isompi katos ensi kesään mennessä.

Kivijadan kiertävän Pirunkierroksen varteen on noussut uusi laavu Leikkistenkankaalle. Laavussa on puulattia, joten katon alla voi ottaa vaikka päivänokoset.

Laavu ei ole vielä lopullisessa asennossa ja nuotiopaikka valmistuu myöhemmin. Laavu tavallaan korvaa Ahvenlammilla sijainneen nuotiopaikan - puusee ja puuvarasto ovat jo muuttaneet uuteen paikkaan. 

Pirunkierros on merkitty punaisella kuitunauhalla näkötornin ja Spitaalijärven välillä kiertävän Terassikierroksen tavoin. Molempia polkuja on vielä kuljettu vähän, joten polku-ura on heikko.

Tulevana vuotena muutoksia tapahtuu myös Lauhanvuoren kämppämaisemissa. Näkyvä muutos on myös metsäpeurojen muuttaminen kansallispuiston maisemiin.

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa on uudistettu näkötorni vanhalle perustalle. Aidosti uutta on tulossa kansallispuiston uusimpaan osaan: Katikankanjonin maisemiin nousee ensi vuonna uusi laavu ja luontopolku.

Eteläisen Pohjanmaan ja Satakunnan rajoilla sijaitsevissa kansallispuistoissa tehtävä työ monipuolistaa kohteiden antia retkeilijöille. Samalla ne palvelevat alueen hakeutumista osaksi Geopark-verkostoa.

Karijoen kivisillalta laavulle

Karijoella Kakkorin majalta aukeaa mukavia retkeilymaastoja. Muinaisvuorten reitistö vie Iso Kakkorin laelle ja Suksenjärven kautta Parraan. Toiseen suuntaan lähtemällä reitti ohjaa Peurajärvelle ja Karijoen keskustaan.

Kakkorin majalta voi tehdä myös lyhyemmän lenkin. Kuntorata on helpoin vaihtoehto, mutta kartan avulla voi sukeltaa mielenkiintoisempiin maisemiin. Lokakuinen syyspäivä on otollinen hetki lähteä liikkeelle luontoon.

Majan pihan laavu jää tällä kertaa väliin, sillä kylälle laskeva mäki houkuttelee matkaan. Eväät on muutenkin parempi säästää myöhempään vaiheeseen. Kuntoradan varrella maisemaa elävöittävät hienot kalliot, joiden kivet ja jyrkänteet houkuttelevat tutkimaan niiden kätköjä.

Kylätien varressa on viihtyisää maalaismaisemaa, jossa eri aikakausien rakennukset täydentävät mukavasti toisiaan. Luovankyläntie jatkuu kylälle leveänä, mutta sillankaiteiden takaa löytyy vanha aika.

Kakkorin kivistä rakennettu hieno kivisilta on jäänyt piiloon rehevän kasvillisuuden kätköihin. Hienosti rakennettu kivisilta on edelleen näyttävä ja ryhdikäs, vaikka laidoilta muutama kivi onkin siirtynyt paikaltaan. Nykyisiin betoni- ja putkirakenteisiin siltoihin verrattuna kivisilta on aivan eri kastissa.

Kivisilta ylittää Lapväärtin-Isojoen latvaosiin kuuluvan Karijoen. Kartasta löytyy Karijoen eteläpuolen kankaalla kulkeva polku, joka tarjoaa hyvän reitin jokivarren tunnelmiin. Sahakankaan laidalla kulkevalta polulta avautuu mukavia näkymiä joelle.

Polun lopussa odottaa taukopaikka. Uusi laavu juhlistaa Karijoen ylittävän sillan ja padon maisemia. Laavu muodostaa Kakkorista Peurajärvelle vievälle reitille hienon taukopaikan, jossa pääsee nauttimaan nuotioeväistä veden kohinan ja viihtyisän maiseman äärellä.

Kun laavulta viimein malttaa lähteä jatkamaan matkaa, Kakkorin majalle on helppo palata merkittyä reittiä pitkin. Matkaa majalta kivisillalle ja laavulle ja takaisin majalle tulee sopivat viisi kilometriä.

Jokilaavut vievät Ikkelänjoen maisemiin

Kauhajoen Aronkylään on muodostunut mukava retkikohde. Partiolaiset eli Kauhajoen Kytöveikot ovat rakentaneet Ikkelänjoen varteen pari laavua ja niiden ympärille vajaan parin kilometrin mittaisen polun. Polku tuo alueen retkikohteisiin ihan uuden maisemaelementin - metsäisen joen.

Polku kulkee Ahtiaisentien päästä Huuskontien varteen. Ahtiaisentie vie lähelle Asuulia - mutta joen pohjoispuolelle. Mikäli polkua ei halua kulkea edestakaisin, löytyy kankaalta (parhaiten suunnistuskartalta) vaihtoehtoisia pikkupolkuja toiseen suuntaan.

Luontoliikkujan syyslenkki lähtee matkaan Ahtiaisentien päästä. Polun alkupiste on maalattu neonkeltaisella Ahtiaisentien viimeiselle suoran puoliväliin. Kotanevan ja Kotamäen eteläpuolelta löytyy mukava reitti Ikkelänjoen mutkiin.

Kotamäen itäpuolella joessa on ollut majavien työmaa jo useamman vuoden ajan. Vanhojen ruokapuiden lisäksi rannoilla on juuri aloitettuja tuoreita urakoita. Kekopesää majavat eivät Ikkelänjoella tarvitse, sillä jokitörmien alle voi sukeltaa kaivamaan pesän pehmeään maahan.

Joessa makaa majavien kaatamien puiden lisäksi myös itsekseen kaatuneita puita. Pehmeät rannat elävät vedenkorkeuden vaihdellessa, joten ajoittain luonnon voimat suistavat puita veteen. Sinnikkäimmät puut jatkavat kasvua vielä vedessä maatessaan.

Ikkelänjoen ympäristön metsät ovat suurelta osin karuja mäntykankaita, joiden lomassa on runsaasti myös soita. Jokiuoman rinteet ovat kuitenkin reheviä ja sammaleisia kuusimetsiä, joista löytyy myös saniaisia ja muuta vaativampaa kasvillisuutta.

Jokivarren polun varrella on kaksi laavua, joista läntinen laavu on perinteisen mallinen ja varustettu puulattialla. Laavuun mahtuu yöpymään isompikin partiojoukko. Jokivarren kuusikon varjoissa voi kuvitella olevansa suuressa erämaassa, kunnes havahtuu joen takana Aronkylän ja Sahankylän väliä huristelevien autojen ääniin.

Jokivarren lahopuut ravitsevat monimuotoista lajistoa. Syksyllä parhaiten silmiin osuvat erikoiset käävät, jotka herättävät retkeilijän mielenkiinnon. Monet muut lahopuusta riippuvat sienet, sammalet, jäkälät ja hyönteiset jäävät satunnaisella kulkijalla helposti näkemättä.

Itäisempi laavu on täysin eri maata, sillä se on malliltaan korkea ja varustettu vain kapeilla penkeillä. Korkealle nousevan laavun katto voi viedä ajatukset aina kirkkoon asti. Tämän mutterilaavun tulipesä on vaatimattomuudessaan hieman tilapäisen oloinen. Syyslenkillä laavuilla oli polttopuuta, mutta isokin varasto hupenee nopeasti aktiivisella käytöllä. Varminta on ottaa mukaan muutama polttopuu varmistamaan nuotiohetki.

Jokimaisemat eivät näy laavulla istuskellessa, mutta polku kulkee paikoittain lähes joen päällä. Laavupolun varressa joki virtaa verkkaisesti, sillä koskia ei ole polun kohdalla. Pitkä ja hieno koskijakso alkaa polun noustessa Ahtiaisentielle.

Kalastajien hyvin tuntema koskijakso levittäytyy parin kilometrin matkalle Asuulin suvannon molemmin puolin. Alavirrassa kosket ulottuvat Aronkylän taajaman laidoille asti.

Lokakuun loppupuolella jokivarressa on hieno tunnelma. Verkkaisesti virtaava joki höyryää hennosti. Tiheän kuusikon läpi jokilaakson pohjalle yltää vain kapeita valopilareita. Valot värittävät hienosti jokilaakson kosteutta ja laavuilta nousevia savuja.

Lauhanvuoren laitamilla

Lauhanvuoren kansallispuiston poluilta saa kattavan otoksen alueen maisemista. Valmiiden reittien lisäksi puistosta löytyy runsaasti tie- ja polkupohjia, joista voi rakentaa itselle sopivia lenkkejä. Luontoliikkujan syyslenkki lähti kuntoilemaan Lauhanvuoren itälaidan hieman vähemmän kuljettuihin maisemiin.

Selkätie on vanha runkotie Lauhanvuoren itäisellä laidalla. Lähes kymmenen kilometrin mittainen tie vie Lauhankankaan eteläosista Pohjois-Lauhan maisemiin. Suuri osa tiestä on nykyisin kansallispuiston alueella, vaikka osa urasta kulkee myös kansallispuiston ulkopuolella.

Maisemallisesti tienvarren metsät eivät juurikaan eroa talousmetsistä, joten alue sopii erityisesti liikunnalliseen ulkoiluun. Kansallispuiston pohjoisosissa ei ole retkeilyä palvelevia rakenteita, mutta apu löytyy kansallispuisto ulkopuolelta.

Vanha maastopyöräreitti vie Selkätieltä Virityskankalle ja siellä sijaitsevalle Paholuoman laavulle. Maastopyöräreitin viitoitus on rapistunut, mutta paikoitellen se auttaa reitillä pysymistä.

Karuissa männiköissä lenkkiläisiä säikähtää muutama teeri. Puiden latvuksissa liikkuu useampi tiais- ja hippiäisparvi. Hirvet ovat kulkeneet monesta kohtaa hiekkaisen ura yli. Käpytikan pajan juurella on kasa monen ikäisiä käpyjä.


Kauhajoen seurakunnan mailla sijaitseva Paholuoman laavu on erinomainen taukopaikka. Reilun kokoisessa laavussa on kunnon lattia, joten siellä voi yöpyä hieman isommallakin porukalla.  Laavun vieressä on yleensä hyvin varustettu puulato ja puusee.

Paholuoma solisee laavun viereisessä notkossa. Luomassa virtaavan veden virtausta on mukava katsella ja tunnelmoida vaikka pidemmänkin hetken. Luoman vesi on varsin humuspitoista ylävirran laajojen ojitusalueiden vuoksi, mutta veden läpi kuultaa komea sorapohja. 

Ainoa selvä polkuyhteys laavulta kansallispuistoon on maastopyöräreitin kautta. Mikäli oikaisee Virityskankaan länsipuolella sijaitsevan pienen suoalueen yli, voi valita useammasta kansallispuiston laidalle vievästä metsäurasta. Syyslenkillä oikaistiin alle kymmenen metsäojan yli ja jatkettiin harvennetun metsäalueen läpi Vääräjärven suuntaan. Suon yli voi mennä myös ojittamattomasta kohdasta, mutta silloin reitti voi olla märempi. 

Vääräjärvellä on asunut Lauhankankaan valtionpuiston metsänvartija. Vanhasta asutuksesta ovat jäljellä esimerkiksi metsitetyt pellot. Nyt lammen rannalla on yksityinen kesämökki. Itse järvi oli vetänyt itsensä kevyeen jäähän edeltäneen pakkasyön jäljiltä. 

Vääräjärven eteläpuolelta löytyvät Lauhanvuoren retkeilyreitit, joita pitkin voi palata takaisin kansallispuiston ydinalueille - tai jatkaa paljon kauemmas.