Jokilaavut vievät Ikkelänjoen maisemiin

Kauhajoen Aronkylään on muodostunut mukava retkikohde. Partiolaiset eli Kauhajoen Kytöveikot ovat rakentaneet Ikkelänjoen varteen pari laavua ja niiden ympärille vajaan parin kilometrin mittaisen polun. Polku tuo alueen retkikohteisiin ihan uuden maisemaelementin - metsäisen joen.

Polku kulkee Ahtiaisentien päästä Huuskontien varteen. Ahtiaisentie vie lähelle Asuulia - mutta joen pohjoispuolelle. Mikäli polkua ei halua kulkea edestakaisin, löytyy kankaalta (parhaiten suunnistuskartalta) vaihtoehtoisia pikkupolkuja toiseen suuntaan.

Luontoliikkujan syyslenkki lähtee matkaan Ahtiaisentien päästä. Polun alkupiste on maalattu neonkeltaisella Ahtiaisentien viimeiselle suoran puoliväliin. Kotanevan ja Kotamäen eteläpuolelta löytyy mukava reitti Ikkelänjoen mutkiin.

Kotamäen itäpuolella joessa on ollut majavien työmaa jo useamman vuoden ajan. Vanhojen ruokapuiden lisäksi rannoilla on juuri aloitettuja tuoreita urakoita. Kekopesää majavat eivät Ikkelänjoella tarvitse, sillä jokitörmien alle voi sukeltaa kaivamaan pesän pehmeään maahan.

Joessa makaa majavien kaatamien puiden lisäksi myös itsekseen kaatuneita puita. Pehmeät rannat elävät vedenkorkeuden vaihdellessa, joten ajoittain luonnon voimat suistavat puita veteen. Sinnikkäimmät puut jatkavat kasvua vielä vedessä maatessaan.

Ikkelänjoen ympäristön metsät ovat suurelta osin karuja mäntykankaita, joiden lomassa on runsaasti myös soita. Jokiuoman rinteet ovat kuitenkin reheviä ja sammaleisia kuusimetsiä, joista löytyy myös saniaisia ja muuta vaativampaa kasvillisuutta.

Jokivarren polun varrella on kaksi laavua, joista läntinen laavu on perinteisen mallinen ja varustettu puulattialla. Laavuun mahtuu yöpymään isompikin partiojoukko. Jokivarren kuusikon varjoissa voi kuvitella olevansa suuressa erämaassa, kunnes havahtuu joen takana Aronkylän ja Sahankylän väliä huristelevien autojen ääniin.

Jokivarren lahopuut ravitsevat monimuotoista lajistoa. Syksyllä parhaiten silmiin osuvat erikoiset käävät, jotka herättävät retkeilijän mielenkiinnon. Monet muut lahopuusta riippuvat sienet, sammalet, jäkälät ja hyönteiset jäävät satunnaisella kulkijalla helposti näkemättä.

Itäisempi laavu on täysin eri maata, sillä se on malliltaan korkea ja varustettu vain kapeilla penkeillä. Korkealle nousevan laavun katto voi viedä ajatukset aina kirkkoon asti. Tämän mutterilaavun tulipesä on vaatimattomuudessaan hieman tilapäisen oloinen. Syyslenkillä laavuilla oli polttopuuta, mutta isokin varasto hupenee nopeasti aktiivisella käytöllä. Varminta on ottaa mukaan muutama polttopuu varmistamaan nuotiohetki.

Jokimaisemat eivät näy laavulla istuskellessa, mutta polku kulkee paikoittain lähes joen päällä. Laavupolun varressa joki virtaa verkkaisesti, sillä koskia ei ole polun kohdalla. Pitkä ja hieno koskijakso alkaa polun noustessa Ahtiaisentielle.

Kalastajien hyvin tuntema koskijakso levittäytyy parin kilometrin matkalle Asuulin suvannon molemmin puolin. Alavirrassa kosket ulottuvat Aronkylän taajaman laidoille asti.

Lokakuun loppupuolella jokivarressa on hieno tunnelma. Verkkaisesti virtaava joki höyryää hennosti. Tiheän kuusikon läpi jokilaakson pohjalle yltää vain kapeita valopilareita. Valot värittävät hienosti jokilaakson kosteutta ja laavuilta nousevia savuja.