Talvipäivä laskeutuu iltaan Katikankanjonissa

Talvipäivä on lyhyt joulukuun puolivälissä. Edeltäneen päivän kevyt lumisade on koristellut maiseman valkoiseksi, mikä tuo valoa myös pilvisen taivaan alle. Tyynen yön jälkeen kosteana satanut lumi koristaa mukavasti puiden latvuksia.

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa tunnelma on talvinen. Lunta on niin niukasti, ettei se vaikeuta liikkumista kävellen. Katikankanjonin jyrkät rinteet ovat kuitenkin petollisen liukkaat ohuen lumikerroksen alla.

Märän alkutalven ansiosta Katikanluomassa on runsaasti vettä. Vauhdikas virtaus ja pakkasen niukkuus on hillinnyt jäiden muodostumista. Jäätä löytyy ainoastaan luoman suojaisimmista poukamista.

Kanjonin pohjalla kiirehtivä vesi on roiskuessaan koristellut kiviä ja puita hienoilla jäämuodostumilla. Vaikka luomassa virtaava vesi näyttää paikoin lähes mustalta, jää loistaa parhaimmillaan kuin kristalli.

Veden kohina ja heräävän tuulen humina ovat lähes ainoita ääniä kanjonin pohjalla. Metsälinnut viettävät talvista hiljaiseloa. Iltapäivän hämärtyessä korva ei tavoita edes palokärkeä, käpytikkaa tai metsätiaisia.

Reipas kävely kanjonin rinteillä ja rannoilla herättää nälän. Luoman kohinaa voi kuunnella myös kanjonin laidalla sijaitsevalla laavulla. Kohinan kuuleminen voi vaatia korvien virittämistä veden solinan taajuudelle, sillä lämpöä ja kahvia lupaavan nuotion rätinä vie helposti kaiken huomion.

Eväiden syönnin jälkeen laavulta lähtee liikkeelle kuin uusi ihminen. Pimentynyt talvi-ilta tarjoaa mahdollisuuden käydä tutkimassa kanjonin tunnelmaa otsalampun valoissa. Tänne täytyy palata uudelleen.