lauantai 18. lokakuuta 2014

Lauhanvuoren laitamilla


Lauhanvuoren kansallispuiston poluilta saa kattavan otoksen alueen maisemista. Valmiiden reittien lisäksi puistosta löytyy runsaasti tie- ja polkupohjia, joista voi rakentaa itselle sopivia lenkkejä. Luontoliikkujan syyslenkki lähti kuntoilemaan Lauhanvuoren itälaidan hieman vähemmän kuljettuihin maisemiin.

Selkätie on vanha runkotie Lauhanvuoren itäisellä laidalla. Lähes kymmenen kilometrin mittainen tie vie Lauhankankaan eteläosista Pohjois-Lauhan maisemiin. Suuri osa tiestä on nykyisin kansallispuiston alueella, vaikka osa urasta kulkee myös kansallispuiston ulkopuolella.

Maisemallisesti tienvarren metsät eivät juurikaan eroa talousmetsistä, joten alue sopii erityisesti liikunnalliseen ulkoiluun. Kansallispuiston pohjoisosissa ei ole retkeilyä palvelevia rakenteita, mutta apu löytyy kansallispuisto ulkopuolelta.

Vanha maastopyöräreitti vie Selkätieltä Virityskankalle ja siellä sijaitsevalle Paholuoman laavulle. Maastopyöräreitin viitoitus on rapistunut, mutta paikoitellen se auttaa reitillä pysymistä.

Karuissa männiköissä lenkkiläisiä säikähtää muutama teeri. Puiden latvuksissa liikkuu useampi tiais- ja hippiäisparvi. Hirvet ovat kulkeneet monesta kohtaa hiekkaisen ura yli. Käpytikan pajan juurella on kasa monen ikäisiä käpyjä.


Kauhajoen seurakunnan mailla sijaitseva Paholuoman laavu on erinomainen taukopaikka. Reilun kokoisessa laavussa on kunnon lattia, joten siellä voi yöpyä hieman isommallakin porukalla.  Laavun vieressä on yleensä hyvin varustettu puulato ja puusee.

Paholuoma solisee laavun viereisessä notkossa. Luomassa virtaavan veden virtausta on mukava katsella ja tunnelmoida vaikka pidemmänkin hetken. Luoman vesi on varsin humuspitoista ylävirran laajojen ojitusalueiden vuoksi, mutta veden läpi kuultaa komea sorapohja. 

Ainoa selvä polkuyhteys laavulta kansallispuistoon on maastopyöräreitin kautta. Mikäli oikaisee Virityskankaan länsipuolella sijaitsevan pienen suoalueen yli, voi valita useammasta kansallispuiston laidalle vievästä metsäurasta. Syyslenkillä oikaistiin alle kymmenen metsäojan yli ja jatkettiin harvennetun metsäalueen läpi Vääräjärven suuntaan. Suon yli voi mennä myös ojittamattomasta kohdasta, mutta silloin reitti voi olla märempi. 

Vääräjärvellä on asunut Lauhankankaan valtionpuiston metsänvartija. Vanhasta asutuksesta ovat jäljellä esimerkiksi metsitetyt pellot. Nyt lammen rannalla on yksityinen kesämökki. Itse järvi oli vetänyt itsensä kevyeen jäähän edeltäneen pakkasyön jäljiltä. 
Vääräjärven eteläpuolelta löytyvät Lauhanvuoren retkeilyreitit, joita pitkin voi palata takaisin kansallispuiston ydinalueille - tai jatkaa paljon kauemmas.


2 kommenttia:

  1. Kiitokset retkitarinasta :). Vääräjärvi oli hauskan näköinen, jäätyneenä. Minkähän mittainen reitistä tuli, ehkä ei kymmentä kilometriä kuitenkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lenkki on aika lähellä kymmentä kilometriä, kun mukaan lasketaan kaikki mutkat. Yllättävän kevyesti se taittuu, kun alla on reilu tie- tai polkupohja suurimman osan matkasta.

      Poista