Susivuoren luolan ympäri

Kristiinankaupungin ja Karijoen rajamailla sijaitsee mielenkiintoinen retkeilymaasto. Helppokulkuisilla kankailla on runsaasti erilaisia uria ja mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Luontoliikkujan syyslenkki pyörähti maisemissa lokakuun alussa.

Kristiinankaupungin ja Karijoen rajamailla sijaitseva Susiluola oli vuosituhannen vaihteen aikoihin laajasti mediassa. Susiluolan löydösten tulkittiin osoittavan, että paikalla oli ollut ihmiselämää yli 120000 vuotta sitten eli ennen viimeisintä jääkautta.

Löydökset eivät kuitenkaan saaneet tiedeyhteisön laajaa hyväksyntää, joten Susiluolasta on puhuttu viime vuosina varsin niukasti. Susiluolasta voi lukea lisää esimerkiksi täältä. Kohun hiipumisen jälkeen sivujen päivitysinto on hiipunut.

Susiluolan maisemiin voi Susivuoren laidalta, Karijoen Paarmanninvuorelta tai Kristiinankaupungin Pyhävuorelta. Monipuolisimmat reitit ja palvelut löytyvät Pyhävuorelta. Susivuoren ympäristöön on rakennettu aikoinaan myös retkeilyreitistö, mutta sen ylläpito unohtunut. Helpointa alueella on liikkua etsimällä kartasta omat reitit ja kulkemalla niiden mukaan.

Luontoliikkujan syyslenkki otti tavoitteeksi Susivuoren kiertämisen polkuja pitkin. Karijoentien varresta oli hyvä lähteä kävelemään tieuraa pitkin ja jatkaa vanhaa reittipohjaa. Karttaankin merkitty polku on varsin hento, joten kivikoissa saa kulkea tarkasti.

Susivuoren rinne laskee reippaasti polun alapuolella kohti Karijokea. Lokakuussa syksyn värit näkyvät hienosti esimerkiksi rinteen varvikossa. Polku ylittää muinaisen rantakivikon eli nykyisen kivipellot. Susivuoren kivipelto on kuitenkin kovasti vaatimaton verrattuna Pyhävuoren poikkeuksellisen laajaan ja näyttävään kivipeltoon.

Susivuoren tärkein nähtävyys on tietysti itse luola. Muuten varsin loivapiirteinen Susivuori nousee korkeaksi jyrkänteeksi luolan päällä. Itse luola on leveä vaakarako jyrkänteen alareunassa. Tutkijoiden esiin kaivama luola on vakuuttavan kokoinen suomalaiseksi luolaksi.

Tunnelmaa hieman latistaa luolan turvaksi asennettu tukeva verkkoaita. Luolan edustalla voi syödä eväitä ja tunnelmoida pöydän ääressä. Paikalla tehdyn tutkimuksen alustaviin tulkintoihin voi tutustua hieman tarkemmin paikalla olevasta opastaulusta. Taukopaikka on paikallaan, sillä lähimmältä tieltä kertyy kävelyä Susiluolalle noin 400 metriä hieman kivistä polkua ylämäkeen.

Parran kupeilla

Teuvan Parran maisemat ovat aktiiviliikkujien suosiossa. Alueella on pitkiä reitistöjä, joiden suunnittelu on lähtenyt erityisesti talvikäytöstä. Reitit ja rakenteet palvelevat kuitenkin myös sulan maan aikaan liikkuvia.

Luontoliikkujan syyslenkki otti suunnan Parran reiteille lokakuun lopulla. Reilumman sateen jäljiltä tihkutteleva sade piti ilman raikkaana ja maisemat utuisina.

Pihlajien reilu sato värittää syysmaisemaa. Tarkempi tutkiminen osoittaa, että aika moni marja on jo kertaalleen syöty. Osa linnuista tyytyy siemeneen kun toiset lajit syövät vain marjan pehmeän hedelmälihan.

Päivän lenkki kiertää Parran rinteitä leveillä ulkoilu-urilla. Leveillä poluilla rinnakkain kävellessä juttelu soljuu vaivattomasti, vaikka metsä ja luonto jäävät hieman etäisemmäksi.

Eväiden syöntiin sopiva suoja löytyy laskettelurinteen alta. Talven odotuksesta kertoi rinnekoneen siirtyminen valmiusasemiin.

Parran ydinalueen mielenkiintoisimmat maisemat löytyvät korkealta. Laskettelurinteen huipulta näkee kauas, mikäli keli on selkeä. Utuisella säällä pääsee ihailemaan lähiharjanteiden muotoja.

Parran luonnontilaisella laella on laaja kivipelto, jonka laidalla on taukopaikaksi sopiva laavu. Laavun vieressä on valaistu kuntorata, joten paikalla näkee retkeillä hieman pimeämmälläkin säällä.

Kivipellon laidalla on Teuvan vanhin puu. Kilpikaarnaisen männyn lukuisat arvet kertovat kairanpuraisuista. Lastuista männyn iäksi on määritetty noin 400 vuotta. Noiden vuosien aikana lähikankailla on ehtinyt kulkea useampi metsäpalo.

Parran eteläpuolen matkailukeskuksessa uimalammet ovat hiljaisia. Uimaan ei ole eksynyt edes yksittäistä vesilintua. Avantouimaritkaan eivät ole vielä paikalla, vaikka pakkaspäivien jäljiltä lampien laidoilla on kevyet jääreunukset.

Pyhävuoren rinteillä

Luontoliikkujan syyslenkki avasi sesongin Kristiinankaupungin Pyhävuoren rinteillä. Pyhävuori on tunnettu hikiliikkujien kehtona. Rinteillä mutkittelevat leveät kuntoradat liikuttavat kuntoilijoita ympäri vuoden.

Pyhävuorella on myös toiset kasvot, jotka löytyvät kuntoratojen ulkopuolelta ja sopivat myös hitaammin liikkuville nautiskelijoille. Katsottavaa on niin laajoissa maisemanäkymissä kuin erilaisissa yksityiskohdissa.

Pyhävuori on Rannikko-Pohjanmaan korkein kohta nousten 130 metriä merenpinnan yläpuolelle. Vielä korkeammalle nousee Digitan linkkimasto, sillä iltaisin kymmeniä kilometrejä näkyvä valo kiertää itseään 194 metriin nousevassa tornissa.

Pyhävuoren rinteille on rakennettu retkeilyreitistö, mutta viime vuosina sen ylläpito on unohtunut. Osa poluista on lähes umpeenkasvaneita, joten vanhan reittikarttaan merkityt polut löytyvät vain tarkalla vainulla tai paikannusteknologian avulla. Vaikka reittimerkit ovat lähes näkymättömiä, niin viitat ja opastetauluja paljastavat oikean uran löytymisen.

Pyhävuoren poluille on helpoin lähteä hiihtokeskuksen parkkipaikalta. Nopein tie alas vie laskettelurinteen kautta, josta saa sopivasti vauhtia vanhalle tienpohjalle. Varsinainen retkipolku vie länteen laskevan Etelävuoren juurelle.

Polunvarren metsä on rehevää, sillä rinteeltä virtaavat vedet ruokkivat lehtomaista kasvillisuutta. Syyskuussa maisemassa näkyivät hienosti esimerkiksi kielojen marjat. Viimeiset kellokasvit kukkivat vielä syksyä uhmaten. Myös sienien lajirunsaus on silmiin pistävä. Metsässä on syötävien torvisienien ja lampaankääpien lisäksi monenvärisiä seitikkejä ja muita sieniä.

Etelävuoren jäkäläiset kalliot vilkkuvat puiden välistä, mutta reitin kohokohdat löytyvät polun noustessa kallioille. Kallioille alhaalta noustessa eteen avautuu hieno näkymä kapeaan ja melko korkeaan kuruun, jonka vieressä on myös pariton jyrkänne (kartta). Etelävuoren kallioilla kasvaa veikeitä kallioimarteita ja hienon näköisiä jäkäliä ja sammalia.

Kurun ohittava polku laskeutuu lyhyen avokallio-osuuden jälkeen hienon, Saunaseinäksi kutsutun, kalliojyrkänteen juurelle.

Saunaseinän yläpuolella on paksun jäkälämaton peittämä pienehkö kivipelto eli muinainen rantakivikko. Kivipellon jälkeen patikkareitti palaa takaisin leveille kuntoradoille. Kivipellolle ja jyrkänteille on helpoin saapua kuntoradan kautta opasteiden ja selvän polun avulla. Yläkautta saapuva menettää kuitenkin osa jyrkänteiden näyttävyydestä.

Kuntoratoja pitkin pääsee katsomaan Pyhävuoren näyttävintä kivipeltoa, joka sijaitsee hiihtokeskuksen itäpuolella ja linkkimaston eteläpuolella. Pyhävuoren kivipelto on laajuudessaan eteläisen Pohjanmaan näyttävimpiä muinaisrantoja, vaikka kuntoradat hieman tunnelmaa latistavatkin.