Pyhävuoren kallioilla

Kristiinankaupungin Pyhävuoren maisemia hallitsevat hyvin pohjustetut kuntoradat. Pienille poluille sukeltamalla maisemat muuttuvat aivan toiseksi. Parhaimmillaan jykevä kallio tukee kumpaakin kylkeä.

Pyhävuoren patikointireittien hoito on hieman uinunut viime vuosina. Mikäli löytää oikean polun voi päästä tutustumaan kivipeltoihin, korkeisiin jyrkänteisiin ja kapeisiin kalliokuruihin.

Huhtikuun puolivälissä hento polku johdattaa kohti Etelävuorta. Loivan nousun jälkeen edessä kohoavat tummat kalliot. Jyrkän rinteen alle painuu notko, joka paljastuu kapeaksi kuruksi. Kallioiden väliin jäävä kuru näkyy vasta läheltä, sillä kauempaa sitä ei voi nähdä.

Kurun perällä on vielä jäätä, jonka alla kallioilla valuva vesi solisee vienosti. Kallioiden sisälle katoaa kapeita halkeamia ja koloja. Varjoisat ja kosteat kivien pinnan ovat sammaleiden ja jäkälien valloittamat.

Hieman valoisemmilla paikoilla kalliojyrkänteen koloihin on ujuttautunut vaatimaton saniainen. Muista saniaisista poiketen kallioimarre on komean vihreä pitkän talvenkin jälkeen. 

Kalliot nousevat lisää kurun yläpuolella. Karuilla kallioilla männyt kasvavat hitaasti, jolloin niiden muodot saavat kuvauksellisia muotoja. Tuulen kyljelleen painama mänty on jatkanut kasvua oksistaan muodostaen männylle monta latvaa.

Pienen kävelyn jälkeen hento polku laskeutuu suuren jyrkänteen alle. Saunaseinää värittävät ilta-auringon lämpimät sävyt. Matalalta paistava aurinko piirtää kallion pintaan valon tiellä seisovien oksien kuvat.

Kallioseinä kaartuu yli, jolloin sen alle muodostuu holvi. Sopivalla mielikuvituksella varustettuna kallion kulmista voi löytää ihmishahmojen muotoja. Onkohan paikalla ollut syvällisempää merkitystä vanhojen aikojen kulkijoille?

Jyrkänteen vieressä seisoo vanha mänty, jonka kilpikaarnaista runkoa koristavat palokärjenkolot. Mänty on paikan vanhimpia asukkaita. Palokärkien ja metsojen elämä kiertää vinhaa vauhtia mäntyyn verrattuna.

Saunaseinän päältä avautuu näkymä länteen, Lapväärtin ja Kristiinankaupungin suuntaan. Kaukana niiden takana siintää ilta-aurinkoa heijastava Pohjanlahti.

Susivuoren luolan ympäri

Kristiinankaupungin ja Karijoen rajamailla sijaitsee mielenkiintoinen retkeilymaasto. Helppokulkuisilla kankailla on runsaasti erilaisia uria ja mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Luontoliikkujan syyslenkki pyörähti maisemissa lokakuun alussa.

Kristiinankaupungin ja Karijoen rajamailla sijaitseva Susiluola oli vuosituhannen vaihteen aikoihin laajasti mediassa. Susiluolan löydösten tulkittiin osoittavan, että paikalla oli ollut ihmiselämää yli 120000 vuotta sitten eli ennen viimeisintä jääkautta.

Löydökset eivät kuitenkaan saaneet tiedeyhteisön laajaa hyväksyntää, joten Susiluolasta on puhuttu viime vuosina varsin niukasti. Susiluolasta voi lukea lisää esimerkiksi täältä. Kohun hiipumisen jälkeen sivujen päivitysinto on hiipunut.

Susiluolan maisemiin voi Susivuoren laidalta, Karijoen Paarmanninvuorelta tai Kristiinankaupungin Pyhävuorelta. Monipuolisimmat reitit ja palvelut löytyvät Pyhävuorelta. Susivuoren ympäristöön on rakennettu aikoinaan myös retkeilyreitistö, mutta sen ylläpito unohtunut. Helpointa alueella on liikkua etsimällä kartasta omat reitit ja kulkemalla niiden mukaan.

Luontoliikkujan syyslenkki otti tavoitteeksi Susivuoren kiertämisen polkuja pitkin. Karijoentien varresta oli hyvä lähteä kävelemään tieuraa pitkin ja jatkaa vanhaa reittipohjaa. Karttaankin merkitty polku on varsin hento, joten kivikoissa saa kulkea tarkasti.

Susivuoren rinne laskee reippaasti polun alapuolella kohti Karijokea. Lokakuussa syksyn värit näkyvät hienosti esimerkiksi rinteen varvikossa. Polku ylittää muinaisen rantakivikon eli nykyisen kivipellot. Susivuoren kivipelto on kuitenkin kovasti vaatimaton verrattuna Pyhävuoren poikkeuksellisen laajaan ja näyttävään kivipeltoon.

Susivuoren tärkein nähtävyys on tietysti itse luola. Muuten varsin loivapiirteinen Susivuori nousee korkeaksi jyrkänteeksi luolan päällä. Itse luola on leveä vaakarako jyrkänteen alareunassa. Tutkijoiden esiin kaivama luola on vakuuttavan kokoinen suomalaiseksi luolaksi.

Tunnelmaa hieman latistaa luolan turvaksi asennettu tukeva verkkoaita. Luolan edustalla voi syödä eväitä ja tunnelmoida pöydän ääressä. Paikalla tehdyn tutkimuksen alustaviin tulkintoihin voi tutustua hieman tarkemmin paikalla olevasta opastaulusta. Taukopaikka on paikallaan, sillä lähimmältä tieltä kertyy kävelyä Susiluolalle noin 400 metriä hieman kivistä polkua ylämäkeen.

Pyhävuoren rinteillä

Luontoliikkujan syyslenkki avasi sesongin Kristiinankaupungin Pyhävuoren rinteillä. Pyhävuori on tunnettu hikiliikkujien kehtona. Rinteillä mutkittelevat leveät kuntoradat liikuttavat kuntoilijoita ympäri vuoden.

Pyhävuorella on myös toiset kasvot, jotka löytyvät kuntoratojen ulkopuolelta ja sopivat myös hitaammin liikkuville nautiskelijoille. Katsottavaa on niin laajoissa maisemanäkymissä kuin erilaisissa yksityiskohdissa.

Pyhävuori on Rannikko-Pohjanmaan korkein kohta nousten 130 metriä merenpinnan yläpuolelle. Vielä korkeammalle nousee Digitan linkkimasto, sillä iltaisin kymmeniä kilometrejä näkyvä valo kiertää itseään 194 metriin nousevassa tornissa.

Pyhävuoren rinteille on rakennettu retkeilyreitistö, mutta viime vuosina sen ylläpito on unohtunut. Osa poluista on lähes umpeenkasvaneita, joten vanhan reittikarttaan merkityt polut löytyvät vain tarkalla vainulla tai paikannusteknologian avulla. Vaikka reittimerkit ovat lähes näkymättömiä, niin viitat ja opastetauluja paljastavat oikean uran löytymisen.

Pyhävuoren poluille on helpoin lähteä hiihtokeskuksen parkkipaikalta. Nopein tie alas vie laskettelurinteen kautta, josta saa sopivasti vauhtia vanhalle tienpohjalle. Varsinainen retkipolku vie länteen laskevan Etelävuoren juurelle.

Polunvarren metsä on rehevää, sillä rinteeltä virtaavat vedet ruokkivat lehtomaista kasvillisuutta. Syyskuussa maisemassa näkyivät hienosti esimerkiksi kielojen marjat. Viimeiset kellokasvit kukkivat vielä syksyä uhmaten. Myös sienien lajirunsaus on silmiin pistävä. Metsässä on syötävien torvisienien ja lampaankääpien lisäksi monenvärisiä seitikkejä ja muita sieniä.

Etelävuoren jäkäläiset kalliot vilkkuvat puiden välistä, mutta reitin kohokohdat löytyvät polun noustessa kallioille. Kallioille alhaalta noustessa eteen avautuu hieno näkymä kapeaan ja melko korkeaan kuruun, jonka vieressä on myös pariton jyrkänne (kartta). Etelävuoren kallioilla kasvaa veikeitä kallioimarteita ja hienon näköisiä jäkäliä ja sammalia.

Kurun ohittava polku laskeutuu lyhyen avokallio-osuuden jälkeen hienon, Saunaseinäksi kutsutun, kalliojyrkänteen juurelle.

Saunaseinän yläpuolella on paksun jäkälämaton peittämä pienehkö kivipelto eli muinainen rantakivikko. Kivipellon jälkeen patikkareitti palaa takaisin leveille kuntoradoille. Kivipellolle ja jyrkänteille on helpoin saapua kuntoradan kautta opasteiden ja selvän polun avulla. Yläkautta saapuva menettää kuitenkin osa jyrkänteiden näyttävyydestä.

Kuntoratoja pitkin pääsee katsomaan Pyhävuoren näyttävintä kivipeltoa, joka sijaitsee hiihtokeskuksen itäpuolella ja linkkimaston eteläpuolella. Pyhävuoren kivipelto on laajuudessaan eteläisen Pohjanmaan näyttävimpiä muinaisrantoja, vaikka kuntoradat hieman tunnelmaa latistavatkin.