maanantai 6. tammikuuta 2014

Lauhanvuoren loppiainen

Vuodenvaihteen lauhat kelit sävyttävät Lauhanvuoren loppiaista. Alkutalven pakkasista on jäljellä lähinnä Spitaalijärven haperot jäät sekä suokermien kohmeus. Lupauksia talvisten kelien paluusta antaa retkeä edeltäneiden päivien räntäsateiden rippeet.

Syksy ja alkutalvi on tarjonnut loistavia patikointikelejä Lauhanvuoren kansallispuiston poluilla. Lumesta ei ole ollut haittaa, eikä vesi ole jäänyt makaamaan rinteille. Lumikengät ovat saaneet pölyttyä rauhassa varaston hyllyllä.

Jouluajan päättävä loppiainen on sopiva hetki kiertää pidempi lenkki kansallispuiston maisemissa perinteiseen malliin. Samalla voi tarkastaa kansallispuiston talvisen lintutilanteen. Olisiko esimerkiksi syksyn suuresta tikkamäärästä jäljellä mitään merkkejä.

Lohiluoman varressa tunnelma on suoraan alkusyksystä. Maisemat tuntuvat pysyneen samassa mallissa monta kuukautta. Luomanvarren kuusikossa ruokailee viisi pikkukäpylintua, mutta muuten metsä on hiljainen.

Pitkoksille jäävät kolmannet kengänjäljet, joten polulla ei ole ollut ruuhkaa. Maasto nousee verkkaisesti ja samaa tahtia lisääntyy metsän pohjaa koristavan rännän määrä. Koristeeksi enempää räntää ei riitä.







Kuivajärvi oli nimensä mukaisesti lähes vedetön kuivan syksyn jälkeen. Loppuvuoden sateet ovat saaneet kuivuuden väistymään järven tieltä. Kevyt jää kattaa osa järvestä, mutta rantojen tuntumassa vettä on myös omimmassa muodossaan, joten muodokkaat rantakivet pääsevät jälleen veteen. 









 









Kuivajärven rantakankaalta löytyvät loppiaisen värikkäimmät koristeet, punaisina loistavat jäkälät. Kovin niukasti sävyjä tarjoavassa keskitalven hämäryydessä jäkälien värit nousevat omaan sarjaansa. Värien voimalle ei löydy kilpailijoita ainakaan lähimaastosta.

Spitaalijärvi (otsikkokuva) on sinnitellyt jäässä läpi vuodenvaihteen lauhojen päivien. Järven ympäristössä päivän mittaan tihentynyt sumu hämärtää iltapäivän valoja. Spitaalijärven yläpuolella sumu tuntuu tihenevän entisestään, joten polulla voi kuvitella kipuavansa kohti sumuvuoren huippua. Lyhyen hetken tuntuu, että hitaasti venyvä jääpuikko edustaa metsän kiivainta elämää.



















Lauhanvuoren sumujen keskeltä löytyy vilkkaampaakin elämää. Poluilla ovat juosseet koirien lisäksi kettu ja jänis. Käpytikkojen määrä on tippunut jokseenkin normaaliin talvimäärään eli kuuteen. Talvilenkin piristävin kohtaaminen on yhdentoista vilkkaan pyrstötiaisen tapaaminen. Kaksitoista lintulajia ja 109 lintua on talviselle Lauhanvuorelle kelpo määrä.

Lauhanvuoren aiemmista eläimistä muistuttaa polun varressa saalista tavoitteleva kivettynyt valas. Ajassa ei tarvitse mennä taaksepäin kuin vaivaiset kymmenen vuosituhatta, kun Lauhan rinteet olivat veden alla. Vedessä meno oli varmaan vallan eri maata.

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus tutuista maisemista. Oli mukavaa retkeillä virtuaalisesti mukanasi.

    VastaaPoista
  2. Hienoja ja myös hauskoja kuvia! - Tulikohan Lauhaan vieläkään lunta hiihtämiseen asti?

    VastaaPoista