Levanevan alkutalvea

Lauha ja sateinen loppusyksy näkyvät Levanevalla joulukuun alkupuolella. Lumesta tai jäästä ei ole tietoakaan ja viereinen tekoallas lainehtii vapaana. Lyhyt päivä houkuttelee pienelle pitkospyrähdykselle.

Levanevalle on helppo hypätä Maalarinmaalta. Lintutornista nevan maisema avautuu hienosti, mutta mittakaavan ymmärtää paremmin vasta lähtiessään kävelemään suolle. Pitkoksetkin antavat väärän kuvan suon mitoista, sillä todellinen mittari löytyi vasta astelemalla kattamattomalla suolla.  

Maalarinmaan rannasta lähtevät lähes suorat pitkokset koilliseen, kohti Levanevan ydinalueita. Ensimmäinen puolitoista kilometriä on aukeaa nevaa. Pitkokset ovat painuneet sammalten tasolle, joten sateisten päivien jälkeen pitkoksilla on paikoin pieniä lätäköitä, joiden kuorena on ohut ja liukas jää.

Avosuo-osuuden päättää pieni kivennäismaan saari. Saaressa on pistäytynyt myös kotka, mistä todisteeksi varpuihin on tarttunut untuva. Pysyvämpi nähtävyys saaressa ovat komeat kilpikaarnaiset männyt.

Saaren jälkeen pitkokset ohittavat pikkukelojen valloittaman nevan, minkä jälkeen polun varressa on matalia allikoita ja kuljuja. Levanevan varsinainen allikkoalue ei näy polulle, sillä allikkoalue sijaitsee puolisen kilometriä idempänä.

Saaren jälkeen vaihtelevaa suota riittää lähes kilometrin, kunnes saavutaan Levanevan pohjoislaidalle. Pöydän ääressä on hyvä paikka eväiden syöntiin ennen paluuta Maalarinmaan laavulle. Toinen vaihtoehto on jatkaa polkua Rajavuoren maisemiin, sillä Levanevan reitit kuuluvat laajaan Kurjen kierrokseen.

Tuttuja pitkoksia palatessa kovin kiire on ehtinyt rauhoittua, joten aikaa löytyy paremmin luonnon yksityiskohdille. Lumettomilta mättäiltä löytyy harmaiden pilvien allakin hienoja sävyjä, jotka pääsevät kunnolla oikeuksiinsa auringon pilkahduksen aikana.

Kesäisin pitkosten varrella on runsaasti hyönteisiä niin maassa kuin ilmassakin. Joulukuussa hyönteishavainnot rajoittuvat kahteen pitkoksilla taivaltavaan karvamatoon. Liikkeellä on ruostesiipi, joka pääsee siivilleen kevätkesällä. Tämä erikoisen toukan voi tavata jopa talvisilla hangilla, joten joulukuinen syyssää ei aseta sille isompia haasteita.

Sulalta tekoaltaalta kuuluu heikosti joutsenperheen keskustelua. Yksittäinen korppi lentää nevan yli tarkastuskierroksellaan. Lisäksi nevan reunametsissä liikkuu muutama hömö- ja töyhtötiainen. Muuten lintumaailma on hiljainen.

Joulukuinen iltapäivä tarjoaa vaihtelevia valoja. Aluksi maisema lepää tasaisen harmaan pilvimassan alla, mutta iltapäivän kuluessa pilvet repeilevät paljastaen takaansa ison siivun sinistä taivasta.

Joulukuun puolivälin lähestyessä päivä on lyhyt ja auringonlaskun nähdäkseen ei tarvitse tehdä pitkää iltapäivälenkkiä. Sopivasti pilvien välistä paljastuva aurinko värittää maiseman lämpimän keltaiseksi laskiessaan Maalarinmaan taakse. Auringon laskettua valoa hämärtyvään maisemaan löytyy Maalarinmaan laavun nuotiolta.