Kansallispuiston länsirinteellä Ahvenlammin vesillä ui yksinäinen telkkäkoiras ja laulujoutsen. Ruskeat sävyt hallitsevat varvikkoa, sillä kevään väripilkut ovat vielä vähissä. Pienen kivijadan keltaiset jäkälät eivät ole edustavimmillaan kuivan kelin vuoksi.
Kivijadalta laskeuduttaessa maisema muuttuu hetkessä reheväksi kuusikkokorveksi. Lauhanvuoren rinteillä maan uumeniin sukeltaneet vedet nousevat korvessa pintaan lähteinä ja erilaisina tihkupintoina.
Kirkas pohjavesi virtaa matalassa purossa hiekkakivilokareiden lomassa, mutkittelee sammaleisten mättäiden ohi ja ylittää hienoja sorapohjia.
Paikoitellen luoman asetelmat vievät ajatukset huolella vaalittuihin itämaisiin puutarhoihin ja niiden pienoismaisemiin.
Jopa maallikko löytää lähteiköistä erikoisia sammalia, joihin ei ole törmännyt muualla. Runsas ja tasalämpöinen lähdevesi tarjoaa vaativille lajeille suotuisan elinympäristön.
Kesäisestä rehevyydestä muistuttavat suurten saniaisten lakastuneet lehdet. Saniaisten lehdet alkavat purkautua keriltään, kun lämpöä on kertynyt hieman lisää.
Lähteikön kiireisin kukkija on kevätlinnunsilmä. Matalan
kasvin ylimmät lehdet ovat keltaiset, joten ne näyttävät kukilta. Todellisuudessa kasvin kukat ovat hyvin vaatimattomat ja keltaiset lehdet vain houkuttelevat hyönteiset kukille. Virtaavan veden solinan äärellä kukan korvikkeita jaksaisi katsoa pidempäänkin.
Ihanan keväisiä kuvia - vesi-kivikkopuutarhan kuva voisi olla kesältäkin. Hauska, miten tuttukin maisema tarjoaa jatkuvasti katsottavaa ja nähtävää eri vuorokauden- ja vuodenaikojen mukaan.
VastaaPoista