Kivipuistosta Susiluolan kodalle

Karijoen keskustan tuntumasta löytyy mukavan vaihtelevia maisemia ulkoiluun. Kangasmaaston poluilla ja tienpohjilla on helppo liikkua ympäri vuoden, kun vietetään vähälumista talvea. Retkeilyn olosuhteet ovat kohentuneet ruhtinaallisesti, kun alueelle on rakennettu kaksi uutta kotaa.

Maaliskuun alussa maastoa koristaa kevyt lumipeite. Suurimman osan talvesta kankaat ovat olleet lähes lumettomat. Helmikuun lopun lumisateet toivat talven viime metreille oikeaa tunnelmaa.

Paarmanninvuori tarjoaa hyvän lähtöpaikan kevyelle retkelle. Hyppyrimäen ja tanssilavan välistä voi suunnata kuntoradalle tai sukeltaa Kivipuistoon. Kivipuistoon on kerätty lähimaastosta löytyneitä kivilajeja. Kivet on nimetty, mutta ne kaipaisivat parempia opasteita. Lisäksi kivien ympäristöä voisi raivata avoimemmaksi eli puistomaisemmaksi.

Kivipuisto on kaivannut taukopaikkaa. Toive toteutui, kun paikalliset aktiivit rakensivat Kivipuiston laidalle sympaattisen pienen kodan (kartta). Kodassa kelpaa lepuuttaa jalkoja ja nauttia eväitä tai turista vaikka kivistä.

Paarmanninvuori nousee selvästi Karijoen keskustan yläpuolelle. Kapean kallioselänteen toisella puolella on syvä hiekkakuoppa, jonka takana kohoaa Susivuori. Susivuoren korkeimmalle paikalle kapuamalla pääsee kurkistamaan länteen, jossa avautuvaa maisemaa hallitsevat metsät.

Salaisuutensa säilyttänyt Susiluola on peitelty talveksi, mutta vieressä avautuvat opasteet johdattavat kävijän Susiluolan arvoituksen ääreen.

Paarmannin- ja Susivuoren rinteet tuntuvat kävelijän jaloissa. Suljetun Susiluolan sijaan retkeilijä voi astua upouuteen kotaan, jossa eväitä voi syödä nuotion ääressä isompikin seurue. Hieman kodan tunnelmaa latistaa, että vieressä on autoja parkissa. Mieluummin kodan ympärillä katselisi tuulessa humisevia puita.

Susiluolan kodalta voi palata Paarmanninvuorelle tuttua reittiä. Karttaa tutkimalla vaihtoehdoiksi avautuu useita polku- ja tiepohjia. Vähälumiseen aikaan maisemia voi katsella myös poluttoman metsän kautta oikaisemalla. Pidempi lenkki järjestyy suuntaamalla Pyhävuoren rinteille.

Kakkorin kesäisillä kallioilla

Karijoen Iso-Kakkori tarjoaa hienon kesäisen retkikohteen. Vuoren laella on viihtyisä kota taukopaikaksi. Laelta avautuvat laajat näkymät ympärillä leviäviin maisemiin.

Iso-Kakkori sijoittuu Kakkorin hiihtomajan ja Parran väliselle retkeilyreitille. Kevyen pistäymispaikan lisäksi vuorelta löytyy tutkittavaksi hienoja kallioita ja niiden yksityiskohtia.

Vuoren juurella rinteiltä valuvat vedet ravitsevat kasvillisuutta. Heinäkuun alkupuolella alarinteillä kukkivat hienosti talvikit, vanamot sekä lehdokit. Lehdokin hienoihin tuoksuihin parhaan tuntumaan saisi palaamalla paikalle yöllä, sillä kukka tavoittelee etenkin öisin liikkuvia pölyttäjiä.

Iso-Kakkorin korkeimmalta paikalta näkee kauas etenkin itään, sillä lännen puolen maisemat jäävät osin puiden taakse katveeseen. Laella sinnitellyt vanha kolmimittaustorni on siirtynyt savuna ilmaan, sillä lahosta tornista on jäljellä enää muutama musta hiili. Toivottavasti paikalle saadaan tulevaisuudessa kaikkia retkeilijöitä palveleva näkötorni.

Kakkorin maisemissa on runsaasti merkkejä kivimiesten työstä. Taitavat ja ahkerat kivimiehet ovat lohkoneet Kakkorin kallioista kiviä kylillä käytettäväksi. Näistä ajoista muistona kallioilla on kivisiä portaita ja jopa valmiiksi lohkottuja kiviä.

Kakkorin laen ympäristöstä löytyy monipuolisia esimerkkejä myös luonnon muovaamista kallioista. Pienellä lenkillä voi löytää jyrkänteitä, isoja lohkareita, vaikeakulkusia kivikkoja, silokallioita ja veden uurtamia uomia. Korkeimman paikan ympäristössä maasto on paikoin hyvin vaikeakulkuista, joten kallioihin tutustuminen vaatii hyvää kykyä liikkua ja notkeutta.

Ehkä kaikkein jännittävimpiä ovat kivien alle muodostuneet luolat ja käytävät. Kivien koloja ja lohkareluolia tutkiessa voi tuntea itsensä melkoiseksi seikkailijaksi. Onnistunut seikkailu on maikoista palkita hyvillä, kodassa nautituilla eväillä.

Kakkorin valloitus

Maaliskuun loppu on tarjonnut upeita ulkoilukelejä. Öisin ovat paukkuneet pakkaset, mutta päivällä lämpötila on noussut muutaman asteen lämpimän puolelle. Keväisen korkealle nouseva aurinko on paistanut täydeltä terältä, eikä tuulikaan ole kiusannut.

Komeat kevätkelit on viimeistellyt talven suojien jäljiltä löytyvä hankikanto, joka antaa mahdollisuuden edetä maastossa vaivattomasti latusuksilla ja lumikengillä. Etenkin aukeissa maastoissa pääsee liikkumaan kevyilläkin varusteilla mukavasti, vaikka metsistä löytyy myös heikommin kantavaa pohjaa.

Teuvan Parran ja Karijoen Kakkorin välisellä latureitillä on paljon hienoja maisema ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Taukopaikkojen runsaus tarjoaa lukuisia vaihtoehtoja eväiden syöntiin, sillä matkalla on kämppiä, laavuja ja kota.

Tällä kertaa suunnitelmissa on hieman kevyempi lumikenkäretki, jonka tavoitteena on Iso-Kakkorin valloittaminen. Retken lähtöpaikaksi sopii Kakkorin maja. Retken voisi myös päättää sinne, sillä pihassa on eväiden syöntiin sopiva laavu.



Majalta Iso-Kakkorin laelle pääsee helpoiten lähtemällä Parran suuntaan menevälle latu-uralle. Latujen välissä mahtuu juuri kulkemaan lumikengillä, mikäli metsän koskematon lukikinos tuntuu liian raskaalta. Latua kuljetaan noin 1,5 kilometriä Iso-Kakkori 0,5 km -viitalle asti.

Reitti Iso-Kakkorin laelle nousee melko verkkaisesti, joten se ei koettele liikaa kuntoa. Latua viimeisellä osuudella ei ole, joten lumikengillä voi kävellä huoletta. Viimeiset metrit ura mutkittelee kivenlohkareiden välillä lumisilla pitkoksilla - lumikengillä voi toki valita myös oman reitin.

Iso-Kakkori nousee 145 metriä merenpinnan yläpuolelle, mikä on lähes sata metriä Ylikylän jokilaaksoa korkeammalla. Kakkorinnevan lähipellotkin ovat 55 metriä alempana. Paikan korkeuden huomaa vasta maisemaa katsoessa, sillä paikalle saapuessa maasto nousee varsin verkkaisesti.


Laella on taukopaikaksi ja eväiden syötiin sopiva viihtyisä kota. Kodassa on pöydälle nostettu tulipaikka, jossa on mukava valmistella eväitä syöntikuntoon. Mukaan kannattaa varata kuitenkin omat polttopuut, sillä puuhuolto on hyvien henkien varassa.

Kodan vieressä on kolmiomittaustornin huonokuntoiset rippeet ja kivimiesten vanhat työmaat kallion kyljessä. Kallioiden itäreunan jyrkänteen päältä avautuu hieno metsämaisema, jota elävöittää Kakkorinnevan peltoaukea.

Etelälounaan suunnalta voi löytää Peurajärven hahmon. Länsi- ja lounaispuolen asutut peltomaisemat jäävät hieman puiden taakse, joten niitä joutuu katselemaan pienemmissä siivuissa. Iso-Kakkorin laelta löytyy hienojen kaukomaisemien lisäksi mielenkiintoisia yksityiskohtia, joissa kivet, puut ja lumi kohtaavat toisensa eri muodoissaan.

Tulvaa paossa

Lokakuun ensimmäinen viikko oli sateinen. Syyslenkille lähdettiin tulvivan Kainastonjokilaakson kautta.

Vettä riitti kaikkialla, joten lenkin kohteeksi valittiin Jurvan Tainuskylän Myötämäki. Mäki nousee 145 metriä merenpinnan yläpuolelle, joten mäen hukuttamiseen tarvitaan jo kaikenpeittävä vedenpaisumus.

Myötämäki ei ole pelkkä mäki, vaan houkuttimena on Kalliokota. Tarkkaa työtä tehneet kyläläiset ovat mitanneet patikoitavaa kertyvän 1675 metriä, kun matkaan lähdetään linkkimaston juurelta. Metrien määrä on helppo tarkistaa, sillä uraa on kuljettu paljon ja reitillä on myös muutama opaste.

Reitin alussa, vanhan tien varressa on jykeviä kuusia ja lähdenotkoja. Sammalpeitteen kätköistä voi löytää suppilovahveroita. Rinne oli valuttanut vesiä myös polulle ja polunvarren painanteisiin. Ylempänä mäen rinteillä vedestä ei kuitenkaan ollut haittaa.

Tuuli ravisteli ruskan keltaiseksi värjäämiä puita. Samat veden kyllästämät tuulenpuuskat saivat mäen laella seisovan vanhan palovartiotornin näyttämään vähemmän houkuttelevalta kiipeilypaikalta.

Metalliset tikapuut vievät torniin kiipeävän uusien maisemien ääreen, sillä näkötorniksi viritetty torni nousee reilusti lähimaiseman yläpuolelle. Komealla kelillä tornista avautuvat hienot näkymät jurvalaiseen maisemaan. Kuulaana syyspäivänä tornin ympärille leviävien sävyjen kirjoa voi vain kuvitella.

Syyslenkillä keli ei estä elämystä. Retken anti voi syntyä maisemista, liikkumisesta, seurasta tai eväistä. Nyt pääpaino taisi olla komeassa kodassa nautittuissa eväissä. Toki elävän tulen lumo on keskeinen osa onnistunutta eväshetkeä. Kota sijaitsee näkötornin vieressä ja kaksikko muodostaa hienon kokonaisuuden. Paikka on nimensä ansainnut, sillä kodan ympärillä leviää karun jylhiä kivikoita ja kallioita.

Myötämäeltä oli helppo lasketella alas kevein repuin ja täysin vatsoin. Kainastonjokilaaksossa tulva jatkoi nousuaan - tiet olivat vielä auki ennen suurta tulvaa.