Kakkorin kesäisillä kallioilla

Karijoen Iso-Kakkori tarjoaa hienon kesäisen retkikohteen. Vuoren laella on viihtyisä kota taukopaikaksi. Laelta avautuvat laajat näkymät ympärillä leviäviin maisemiin.

Iso-Kakkori sijoittuu Kakkorin hiihtomajan ja Parran väliselle retkeilyreitille. Kevyen pistäymispaikan lisäksi vuorelta löytyy tutkittavaksi hienoja kallioita ja niiden yksityiskohtia.

Vuoren juurella rinteiltä valuvat vedet ravitsevat kasvillisuutta. Heinäkuun alkupuolella alarinteillä kukkivat hienosti talvikit, vanamot sekä lehdokit. Lehdokin hienoihin tuoksuihin parhaan tuntumaan saisi palaamalla paikalle yöllä, sillä kukka tavoittelee etenkin öisin liikkuvia pölyttäjiä.

Iso-Kakkorin korkeimmalta paikalta näkee kauas etenkin itään, sillä lännen puolen maisemat jäävät osin puiden taakse katveeseen. Laella sinnitellyt vanha kolmimittaustorni on siirtynyt savuna ilmaan, sillä lahosta tornista on jäljellä enää muutama musta hiili. Toivottavasti paikalle saadaan tulevaisuudessa kaikkia retkeilijöitä palveleva näkötorni.

Kakkorin maisemissa on runsaasti merkkejä kivimiesten työstä. Taitavat ja ahkerat kivimiehet ovat lohkoneet Kakkorin kallioista kiviä kylillä käytettäväksi. Näistä ajoista muistona kallioilla on kivisiä portaita ja jopa valmiiksi lohkottuja kiviä.

Kakkorin laen ympäristöstä löytyy monipuolisia esimerkkejä myös luonnon muovaamista kallioista. Pienellä lenkillä voi löytää jyrkänteitä, isoja lohkareita, vaikeakulkusia kivikkoja, silokallioita ja veden uurtamia uomia. Korkeimman paikan ympäristössä maasto on paikoin hyvin vaikeakulkuista, joten kallioihin tutustuminen vaatii hyvää kykyä liikkua ja notkeutta.

Ehkä kaikkein jännittävimpiä ovat kivien alle muodostuneet luolat ja käytävät. Kivien koloja ja lohkareluolia tutkiessa voi tuntea itsensä melkoiseksi seikkailijaksi. Onnistunut seikkailu on maikoista palkita hyvillä, kodassa nautituilla eväillä.

Kakkorin valloitus

Maaliskuun loppu on tarjonnut upeita ulkoilukelejä. Öisin ovat paukkuneet pakkaset, mutta päivällä lämpötila on noussut muutaman asteen lämpimän puolelle. Keväisen korkealle nouseva aurinko on paistanut täydeltä terältä, eikä tuulikaan ole kiusannut.

Komeat kevätkelit on viimeistellyt talven suojien jäljiltä löytyvä hankikanto, joka antaa mahdollisuuden edetä maastossa vaivattomasti latusuksilla ja lumikengillä. Etenkin aukeissa maastoissa pääsee liikkumaan kevyilläkin varusteilla mukavasti, vaikka metsistä löytyy myös heikommin kantavaa pohjaa.

Teuvan Parran ja Karijoen Kakkorin välisellä latureitillä on paljon hienoja maisema ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Taukopaikkojen runsaus tarjoaa lukuisia vaihtoehtoja eväiden syöntiin, sillä matkalla on kämppiä, laavuja ja kota.

Tällä kertaa suunnitelmissa on hieman kevyempi lumikenkäretki, jonka tavoitteena on Iso-Kakkorin valloittaminen. Retken lähtöpaikaksi sopii Kakkorin maja. Retken voisi myös päättää sinne, sillä pihassa on eväiden syöntiin sopiva laavu.



Majalta Iso-Kakkorin laelle pääsee helpoiten lähtemällä Parran suuntaan menevälle latu-uralle. Latujen välissä mahtuu juuri kulkemaan lumikengillä, mikäli metsän koskematon lukikinos tuntuu liian raskaalta. Latua kuljetaan noin 1,5 kilometriä Iso-Kakkori 0,5 km -viitalle asti.

Reitti Iso-Kakkorin laelle nousee melko verkkaisesti, joten se ei koettele liikaa kuntoa. Latua viimeisellä osuudella ei ole, joten lumikengillä voi kävellä huoletta. Viimeiset metrit ura mutkittelee kivenlohkareiden välillä lumisilla pitkoksilla - lumikengillä voi toki valita myös oman reitin.

Iso-Kakkori nousee 145 metriä merenpinnan yläpuolelle, mikä on lähes sata metriä Ylikylän jokilaaksoa korkeammalla. Kakkorinnevan lähipellotkin ovat 55 metriä alempana. Paikan korkeuden huomaa vasta maisemaa katsoessa, sillä paikalle saapuessa maasto nousee varsin verkkaisesti.


Laella on taukopaikaksi ja eväiden syötiin sopiva viihtyisä kota. Kodassa on pöydälle nostettu tulipaikka, jossa on mukava valmistella eväitä syöntikuntoon. Mukaan kannattaa varata kuitenkin omat polttopuut, sillä puuhuolto on hyvien henkien varassa.

Kodan vieressä on kolmiomittaustornin huonokuntoiset rippeet ja kivimiesten vanhat työmaat kallion kyljessä. Kallioiden itäreunan jyrkänteen päältä avautuu hieno metsämaisema, jota elävöittää Kakkorinnevan peltoaukea.

Etelälounaan suunnalta voi löytää Peurajärven hahmon. Länsi- ja lounaispuolen asutut peltomaisemat jäävät hieman puiden taakse, joten niitä joutuu katselemaan pienemmissä siivuissa. Iso-Kakkorin laelta löytyy hienojen kaukomaisemien lisäksi mielenkiintoisia yksityiskohtia, joissa kivet, puut ja lumi kohtaavat toisensa eri muodoissaan.