Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jurva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jurva. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. lokakuuta 2015

Pässilän luontopolulla

Luontoliikkujan syyslenkki teki kierroksen Pässilän luontopolulla Jurvan Tainuskylän ja Ilmajoen Kalajaisjärven välillä. Polku on osa Levannevan luonnonssuojelualueen kautta kulkevaa Kurjen kierrosta.


Pässilän  luontopolku on perinteinen jurvalaisten luontoretkikohde, joka on perustettu ennen eu-hankereittien tulvaa. Luontopolku on merkitty varsin hyvin, joten sillä on melko helppo pysyä.

Kurjen kierroksen läntinen lähtöpiste on Laihian Rajavuorella. Helpointa reitille on lähteä Levanevan Maalarinmaalta, Tainuksen Peräkylän tai Pässilän hiihtomajalta.

Pässilän maasto tuo hienoa vaihtelua Levanevalla isojen suoalueiden rinnalle. Pässilässä pääosissa on vaihtelevat metsät ja kalliot. Karuimmilla kallioilla kasvat hitaasti mittaa lisäävät männyt, mutta kallioiden juurella rehevöivät paikoin hyväkasvuiset kuusikot.

Äijän- ja Ämmänpellon kivipeltojen alla sijaitsee rehevä lehto. Kuivankin syksyn jälkeen vettä löytyy myös kallioilta valuvista muutamista puroista ja noroista. Rinteen jälkeen tasaantuva maasto kerää norojen vettä myös pieniin altaisiin, joista vesi voi jatkaa matkaa alempana sijaitsevalle suolle.

Vaikka Pässilän metsät ovat pääosin talouskäytössä, niin polun varressa on yllättävän hienoja metsänäkymiä etenkin Pässilän Sikakallion alapuolella kulkevalla polulla. Pieni osa Pässilän metsistä ja pienimuotoisista soista on kuitenkin suojelu.

Lokakuun puolivälissä polun varresta löytyy muutama syömäkelvoton sieni. Kuvamalliksi tällaisetkin lajit kelpaavat.


Muutama pieni rastasparvi kiertelee kankaita marjojen perässä. Aurinkoisen kankaanreunan puolukat ovat päässeet parhaan ikänsä ohi, mutta syötäväksi ne toki kelpaavat vielä pitkään.

Isomman saaliin perässä ovat jurvalaiset metsästäjät, jotka ovat aloittaneet syksyn hirvestyskautensa. Isompaa saalista odotellessa metsämetsämiehetkin ravitsevat itsensä nuotiomakkaroilla.





lauantai 11. lokakuuta 2014

Särkisen iltavalot

Syysillan hämärtymisessä on tunnelmaa. Luontoliikkujan syyslenkki lähti iltalenkille Särkisen aitalle, joka löytyy Levanevan luonnonsuojelualueelta.

Jurvan Tainuskylästä on opastus Kurjen kierrokselle, jonka varrella myös Särkisen vanha pihapiiri sijaitsee. Hyvät kartat ja opasteet johdattavat parkkipaikalta reitille, joka laskeutuu heti suolle ja pitkospuille. Suota että pitkoksia riittää Levanevan alueella useampaankin retkikertaan.

Ensimmäisten pitkosten kohdalla lentoon nouseva suopöllö taitaa olla muuttomatkalla, vaikka hyvinä myyrävuosina laji voi viihtyä alueella ympäri vuoden.

Avoimella nevalla maiseman suuret linjat näkyvät vielä melko hyvin nopeasti hämärtyvän illan hämyssä. Ensimmäiset otsalamput laitetaan kuitenkin nopeasti päälle, jotta pitkosten kynnykset erottuvat paremmin.

Pitkosten varrelta nousee lentoon useampi teeri. Kankaanlaidassa liikkeelle rymähtää ukkometso. Metsän siimeksessä hämärä on niin syvä, että viimeisetkin lamput syttyvät. Samalla valokeilan ulkopuolinen metsä häviää syvään pimeyteen.


Särkisen aitta eli autiotupa tulee vastaan leppoisan kävelymatkan jälkeen. Nuotiolla iltaa viettävä nuoripari on järjestänyt paikalle erinomaiset olosuhteet eväiden nauttimiseen. Lämmin aitta saa jäädä odottamaan yövieraiden asettumista aloilleen.

Pimeässä on vahva tunnelma ja porukan keskellä jännitystä ei tarjota liikaa. Kun otsalamput sammutetaan hetkeksi, ei paksun pilvimaton alla ole valoa näkyvissä juuri lainkaan. Syksyinen loppuilta on hiljainen, sillä pimeästä kuuluu vain satunnaisen syysmuutolla taivaltavan rastaan ääni.


lauantai 5. huhtikuuta 2014

Levaneva aukeaa Maalarinmaalta

Huhtikuun alun aurinkoiset päivät ja liikkumiseen sopivat lämpötilat innostavat luontoon. Kaikille sopiva retkikohde löytyy Jurvan ja Laihian väliltä Kivi- ja Levalammen tekojärven ympäristöstä.

Tekojärven eteläosa on vielä jäässä, mutta altaan pohjoisosassa vesi lainehtii vapaana. Altaan pohjoisosa rajautuu Levanevan luonnonsuojelualueeseen, joka on yli 30 neliökilometrin laajuinen suojelualue. Tärkein suojelun kohde on laaja suoerämaa.

Koko perheen retkikohteeksi sopii Maalarinmaa, josta löytyvät niin lintutorni, laavu kuin patikkapolkuja pariin suuntaan. Pitkoksilla kävelyä pääsee harrastamaan enemmänkin, sillä lankkupolkuja löytyy kilometrikaupalla. Kurjen kierros vie Rajavuorelta Levanevan kautta Pässilään ja Kalajaisjärvelle.




Vedet eivät ole kiusaksi missään, sillä vähäluminen talvi ja sateeton alkukevät ovat pitäneet vedet aisoissa. Luonnossa liikkuminen on helppoa ja jokseenkin kaikki kesäkohteet ovat saavutettavissa. 

Huhtikuun alussa Levanevan maisemissa liikkuu aikaisia vesilintuja.  Altaan vesillä uiskentelee telkkien seurassa sinisorsia ja pari komeaa uivelokoirasta. Linnut ovat niin kaukana, että paljain silmin niitä on vaikea löytää. Kiikari auttaa paljon, mutta parhaiten linnut näkee kaukoputkella.

Harmaa- ja kalalokit lentelevät altaan perällä. Merikotkan pyörähtäminen turvelauttojen yllä herättää isomman lokkiparven ilmaan. Muutama töyhtöhyyppä virittelee soidinlentoa turvesaarien yllä. Lintutornin lähirannan kurkipari huolehtii keväisestä äänimaisemasta.


Maalarinmaan metsissä laulaa runsaasti peippoja. Nevan puolella on äänessä muutama niittykirvinen ja västäräkki matkaa määrätietoisesti pohjoiseen. Maisema on talven jäljiltä kuluneen ruskea, mutta ensimmäiset tupasvillan versot nousevat kylmän suon uumenista.

Parkkipaikan viereisellä vanhalla asuinpaikalla kukkii näsiä. Läheisellä kankaalla auringosta nauttii komea kyy. Sammakot ja perhoset eivät ole vielä päässeet liikkeelle, mutta niiden aika lähestyy kovaa vauhtia. 


tiistai 23. lokakuuta 2012

Tulvaa paossa









Lokakuun ensimmäinen viikko oli sateinen. Syyslenkille lähdettiin tulvivan Kainastonjokilaakson kautta.

Vettä riitti kaikkialla, joten lenkin kohteeksi valittiin Jurvan Tainuskylän Myötämäki. Mäki nousee 145 metriä merenpinnan yläpuolelle, joten mäen hukuttamiseen tarvitaan jo kaikenpeittävä vedenpaisumus.

Myötämäki ei ole pelkkä mäki, vaan houkuttimena on Kalliokota. Tarkkaa työtä tehneet kyläläiset ovat mitanneet patikoitavaa kertyvän 1675 metriä, kun matkaan lähdetään linkkimaston juurelta. Metrien määrä on helppo tarkistaa, sillä uraa on kuljettu paljon ja reitillä on myös muutama opaste.


Reitin alussa, vanhan tien varressa on jykeviä kuusia ja lähdenotkoja. Sammalpeitteen kätköistä voi löytää suppilovahveroita. Rinne oli valuttanut vesiä myös polulle ja polunvarren painanteisiin. Ylempänä mäen rinteillä vedestä ei kuitenkaan ollut haittaa.

Tuuli ravisteli ruskan keltaiseksi värjäämiä puita. Samat veden kyllästämät tuulenpuuskat saivat mäen laella seisovan vanhan palovartiotornin näyttämään vähemmän houkuttelevalta kiipeilypaikalta.

Metalliset tikapuut vievät torniin kiipeävän uusien maisemien ääreen, sillä näkötorniksi viritetty torni nousee reilusti lähimaiseman yläpuolelle. Komealla kelillä tornista avautuvat hienot näkymät jurvalaiseen maisemaan. Kuulaana syyspäivänä tornin ympärille leviävien sävyjen kirjoa voi vain kuvitella.

Syyslenkillä keli ei estä elämystä. Retken anti voi syntyä maisemista, liikkumisesta, seurasta tai eväistä. Nyt pääpaino taisi olla komeassa kodassa nautittuissa eväissä. Toki elävän tulen lumo on keskeinen osa onnistunutta eväshetkeä. Kota sijaitsee näkötornin vieressä ja kaksikko muodostaa hienon kokonaisuuden. Paikka on nimensä ansainnut, sillä kodan ympärillä leviää karun jylhiä kivikoita ja kallioita.


Myötämäeltä oli helppo lasketella alas kevein repuin ja täysin vatsoin. Kainastonjokilaaksossa tulva jatkoi nousuaan - tiet olivat vielä auki ennen suurta tulvaa.