Pässilän luontopolulla

Luontoliikkujan syyslenkki teki kierroksen Pässilän luontopolulla Jurvan Tainuskylän ja Ilmajoen Kalajaisjärven välillä. Polku on osa Levannevan luonnonssuojelualueen kautta kulkevaa Kurjen kierrosta.


Pässilän  luontopolku on perinteinen jurvalaisten luontoretkikohde, joka on perustettu ennen eu-hankereittien tulvaa. Luontopolku on merkitty varsin hyvin, joten sillä on melko helppo pysyä.

Kurjen kierroksen läntinen lähtöpiste on Laihian Rajavuorella. Helpointa reitille on lähteä Levanevan Maalarinmaalta, Tainuksen Peräkylän tai Pässilän hiihtomajalta.

Pässilän maasto tuo hienoa vaihtelua Levanevalla isojen suoalueiden rinnalle. Pässilässä pääosissa on vaihtelevat metsät ja kalliot. Karuimmilla kallioilla kasvat hitaasti mittaa lisäävät männyt, mutta kallioiden juurella rehevöivät paikoin hyväkasvuiset kuusikot.

Äijän- ja Ämmänpellon kivipeltojen alla sijaitsee rehevä lehto. Kuivankin syksyn jälkeen vettä löytyy myös kallioilta valuvista muutamista puroista ja noroista. Rinteen jälkeen tasaantuva maasto kerää norojen vettä myös pieniin altaisiin, joista vesi voi jatkaa matkaa alempana sijaitsevalle suolle.

Vaikka Pässilän metsät ovat pääosin talouskäytössä, niin polun varressa on yllättävän hienoja metsänäkymiä etenkin Pässilän Sikakallion alapuolella kulkevalla polulla. Pieni osa Pässilän metsistä ja pienimuotoisista soista on kuitenkin suojelu.

Lokakuun puolivälissä polun varresta löytyy muutama syömäkelvoton sieni. Kuvamalliksi tällaisetkin lajit kelpaavat.


Muutama pieni rastasparvi kiertelee kankaita marjojen perässä. Aurinkoisen kankaanreunan puolukat ovat päässeet parhaan ikänsä ohi, mutta syötäväksi ne toki kelpaavat vielä pitkään.

Isomman saaliin perässä ovat jurvalaiset metsästäjät, jotka ovat aloittaneet syksyn hirvestyskautensa. Isompaa saalista odotellessa metsämetsämiehetkin ravitsevat itsensä nuotiomakkaroilla.

Levanevan alkutalvea

Lauha ja sateinen loppusyksy näkyvät Levanevalla joulukuun alkupuolella. Lumesta tai jäästä ei ole tietoakaan ja viereinen tekoallas lainehtii vapaana. Lyhyt päivä houkuttelee pienelle pitkospyrähdykselle.

Levanevalle on helppo hypätä Maalarinmaalta. Lintutornista nevan maisema avautuu hienosti, mutta mittakaavan ymmärtää paremmin vasta lähtiessään kävelemään suolle. Pitkoksetkin antavat väärän kuvan suon mitoista, sillä todellinen mittari löytyi vasta astelemalla kattamattomalla suolla.  

Maalarinmaan rannasta lähtevät lähes suorat pitkokset koilliseen, kohti Levanevan ydinalueita. Ensimmäinen puolitoista kilometriä on aukeaa nevaa. Pitkokset ovat painuneet sammalten tasolle, joten sateisten päivien jälkeen pitkoksilla on paikoin pieniä lätäköitä, joiden kuorena on ohut ja liukas jää.

Avosuo-osuuden päättää pieni kivennäismaan saari. Saaressa on pistäytynyt myös kotka, mistä todisteeksi varpuihin on tarttunut untuva. Pysyvämpi nähtävyys saaressa ovat komeat kilpikaarnaiset männyt.

Saaren jälkeen pitkokset ohittavat pikkukelojen valloittaman nevan, minkä jälkeen polun varressa on matalia allikoita ja kuljuja. Levanevan varsinainen allikkoalue ei näy polulle, sillä allikkoalue sijaitsee puolisen kilometriä idempänä.

Saaren jälkeen vaihtelevaa suota riittää lähes kilometrin, kunnes saavutaan Levanevan pohjoislaidalle. Pöydän ääressä on hyvä paikka eväiden syöntiin ennen paluuta Maalarinmaan laavulle. Toinen vaihtoehto on jatkaa polkua Rajavuoren maisemiin, sillä Levanevan reitit kuuluvat laajaan Kurjen kierrokseen.

Tuttuja pitkoksia palatessa kovin kiire on ehtinyt rauhoittua, joten aikaa löytyy paremmin luonnon yksityiskohdille. Lumettomilta mättäiltä löytyy harmaiden pilvien allakin hienoja sävyjä, jotka pääsevät kunnolla oikeuksiinsa auringon pilkahduksen aikana.

Kesäisin pitkosten varrella on runsaasti hyönteisiä niin maassa kuin ilmassakin. Joulukuussa hyönteishavainnot rajoittuvat kahteen pitkoksilla taivaltavaan karvamatoon. Liikkeellä on ruostesiipi, joka pääsee siivilleen kevätkesällä. Tämä erikoisen toukan voi tavata jopa talvisilla hangilla, joten joulukuinen syyssää ei aseta sille isompia haasteita.

Sulalta tekoaltaalta kuuluu heikosti joutsenperheen keskustelua. Yksittäinen korppi lentää nevan yli tarkastuskierroksellaan. Lisäksi nevan reunametsissä liikkuu muutama hömö- ja töyhtötiainen. Muuten lintumaailma on hiljainen.

Joulukuinen iltapäivä tarjoaa vaihtelevia valoja. Aluksi maisema lepää tasaisen harmaan pilvimassan alla, mutta iltapäivän kuluessa pilvet repeilevät paljastaen takaansa ison siivun sinistä taivasta.

Joulukuun puolivälin lähestyessä päivä on lyhyt ja auringonlaskun nähdäkseen ei tarvitse tehdä pitkää iltapäivälenkkiä. Sopivasti pilvien välistä paljastuva aurinko värittää maiseman lämpimän keltaiseksi laskiessaan Maalarinmaan taakse. Auringon laskettua valoa hämärtyvään maisemaan löytyy Maalarinmaan laavun nuotiolta.

Särkisen iltavalot

Syysillan hämärtymisessä on tunnelmaa. Luontoliikkujan syyslenkki lähti iltalenkille Särkisen aitalle, joka löytyy Levanevan luonnonsuojelualueelta.

Jurvan Tainuskylästä on opastus Kurjen kierrokselle, jonka varrella myös Särkisen vanha pihapiiri sijaitsee. Hyvät kartat ja opasteet johdattavat parkkipaikalta reitille, joka laskeutuu heti suolle ja pitkospuille. Suota että pitkoksia riittää Levanevan alueella useampaankin retkikertaan.

Ensimmäisten pitkosten kohdalla lentoon nouseva suopöllö taitaa olla muuttomatkalla, vaikka hyvinä myyrävuosina laji voi viihtyä alueella ympäri vuoden.

Avoimella nevalla maiseman suuret linjat näkyvät vielä melko hyvin nopeasti hämärtyvän illan hämyssä. Ensimmäiset otsalamput laitetaan kuitenkin nopeasti päälle, jotta pitkosten kynnykset erottuvat paremmin.

Pitkosten varrelta nousee lentoon useampi teeri. Kankaanlaidassa liikkeelle rymähtää ukkometso. Metsän siimeksessä hämärä on niin syvä, että viimeisetkin lamput syttyvät. Samalla valokeilan ulkopuolinen metsä häviää syvään pimeyteen.

Särkisen aitta eli autiotupa tulee vastaan leppoisan kävelymatkan jälkeen. Nuotiolla iltaa viettävä nuoripari on järjestänyt paikalle erinomaiset olosuhteet eväiden nauttimiseen. Lämmin aitta saa jäädä odottamaan yövieraiden asettumista aloilleen.

Pimeässä on vahva tunnelma ja porukan keskellä jännitystä ei tarjota liikaa. Kun otsalamput sammutetaan hetkeksi, ei paksun pilvimaton alla ole valoa näkyvissä juuri lainkaan. Syksyinen loppuilta on hiljainen, sillä pimeästä kuuluu vain satunnaisen syysmuutolla taivaltavan rastaan ääni.

Levaneva aukeaa Maalarinmaalta

Huhtikuun alun aurinkoiset päivät ja liikkumiseen sopivat lämpötilat innostavat luontoon. Kaikille sopiva retkikohde löytyy Jurvan ja Laihian väliltä Kivi- ja Levalammen tekojärven ympäristöstä.

Tekojärven eteläosa on vielä jäässä, mutta altaan pohjoisosassa vesi lainehtii vapaana. Altaan pohjoisosa rajautuu Levanevan luonnonsuojelualueeseen, joka on yli 30 neliökilometrin laajuinen suojelualue. Tärkein suojelun kohde on laaja suoerämaa.

Koko perheen retkikohteeksi sopii Maalarinmaa, josta löytyvät niin lintutorni, laavu kuin patikkapolkuja pariin suuntaan. Pitkoksilla kävelyä pääsee harrastamaan enemmänkin, sillä lankkupolkuja löytyy kilometrikaupalla. Kurjen kierros vie Rajavuorelta Levanevan kautta Pässilään ja Kalajaisjärvelle.

Vedet eivät ole kiusaksi missään, sillä vähäluminen talvi ja sateeton alkukevät ovat pitäneet vedet aisoissa. Luonnossa liikkuminen on helppoa ja jokseenkin kaikki kesäkohteet ovat saavutettavissa. 

Huhtikuun alussa Levanevan maisemissa liikkuu aikaisia vesilintuja.  Altaan vesillä uiskentelee telkkien seurassa sinisorsia ja pari komeaa uivelokoirasta. Linnut ovat niin kaukana, että paljain silmin niitä on vaikea löytää. Kiikari auttaa paljon, mutta parhaiten linnut näkee kaukoputkella.

Harmaa- ja kalalokit lentelevät altaan perällä. Merikotkan pyörähtäminen turvelauttojen yllä herättää isomman lokkiparven ilmaan. Muutama töyhtöhyyppä virittelee soidinlentoa turvesaarien yllä. Lintutornin lähirannan kurkipari huolehtii keväisestä äänimaisemasta.

Maalarinmaan metsissä laulaa runsaasti peippoja. Nevan puolella on äänessä muutama niittykirvinen ja västäräkki matkaa määrätietoisesti pohjoiseen. Maisema on talven jäljiltä kuluneen ruskea, mutta ensimmäiset tupasvillan versot nousevat kylmän suon uumenista.

Parkkipaikan viereisellä vanhalla asuinpaikalla kukkii näsiä. Läheisellä kankaalla auringosta nauttii komea kyy. Sammakot ja perhoset eivät ole vielä päässeet liikkeelle, mutta niiden aika lähestyy kovaa vauhtia.