Suurin osa suon kesäisistä lintuvieraista on jatkanut matkaansa etelään. Pari telkkää ja tukkasotka uiskentelevat Kauhalammissa. Laulujoutsen puuhailee allikkoalueen ytimessä. Muutama haarapääsky lentää suon yli etelään ja niittykirviset pyörivät nevalla. Rastaat pyrähtelevät reunametsien marjamättäillä äänekkäiden käpytikkojen naputellessa puiden latvuksissa.
Kuivasta loppukesästä huolimatta sammalten alta ponnistaa esiin sieniä, joista osa kelpaa myös retkeilijän evääksi. Sopivalta kankaankulmalta voi löytää niin haperoita, rouskuja kuin tattejakin. Myös ensimmäiset suppilovahverot ovat nousseet ilahduttamaan syksyistä ulkoilijaa.
Syksyisen suon lämpimät, kellanoranssit sävyt miellyttävät silmää. Nummikankaan laidan lintutornista suon sävykirjosta saa hyvän yleiskuvan.
Hienoimmillaan värit ovat läheltä katsottuna kun heinien ja sarojen yksityiskohdat erottuvat tarkkoina. Veden tummansinisen peilin
rinnalla sävyt korostuvat erityisen hienosti. Matalalta paistavan auringon osuessa suon kasveihin syksyn sävyt ovat parhaimmillaan. Parhaiten maisemista pääsee nauttimaan jättämällä liian kiireen taakseen. Hitaasti etenemällä maisemasta ehtii nähdä muutakin kuin kengänkärjet ja pitkospuut. Pitkoksilla hirvikärpäset eivät latista tunnelmaa, kuten nevanlaidan rämeillä ja korvissa voi käydä.
Pitkoksilla kohtaa usein muitakin kulkijoita. Esimerkiksi suoperhosten toukat voivat taittaa pienen taipaleen lankkupolkua pitkin. Perhosen kulkema matka ei ole metreissä pitkä. Matkan aikana tapahtuva muutos munasta toukaksi ja kotelon kautta uudeksi perhoseksi on hieno. Lennossa matkaa kertyy reilummin, vaikka siipien käyttöaika voi jäädä lyhyeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti