torstai 14. marraskuuta 2013

Lauhanvuoren syyslenkki


Lauhanvuoren kansallispuisto odottaa marraskuun puolivälissä talvea. Kevyen pakkasyön jälkeen varvuissa on kuuraa ja pienet vesilätäköt ovat riitteessä. Verkkaisesti nouseva aurinko juhlistaa hienoa retkeilykeliä.

Luontoliikkujan syyslenkki oli liikkeellä samoissa maisemissa kuukautta aiemmin, jolloin kuljettiin Korsukankaan polkua Spitaalijärvelle ja edelleen Lauhanvuoren laelle. Sumuisena päivänä tunnelma oli kovin erilainen.  

Korsukankaan polku kulkee karuilla mäntykankailla, mutta rehevät kuusikot ja luomanvarret ovat yllättävän lähellä. Korsukankaan polku sijoittuu Lauhanvuoren eteläosiin, jonne pääsee hyväkuntoisia metsäteitä. Varsinainen polku alkaa kansallispuiston rajalta. Polku on varsin vähän käytetty ja paikoin hento. Uusimmista kartoista polku löytyykin vasta Korsukankaan pohjoisosista.

 
Lokakuun puolivälin jälkeen maisemaa ovat muokanneet reilut syyssateet, jotka ovat kastelleet soita ja nostaneet luomien vesiä. Erityisesti vesitilanteen parantuminen näkyy ennallistetuilla soilla, joilla on padottu ojia. Lunta ja räntääkin on nähty Lauhanvuorella muutaman kerran, mutta näytökset ovat jääneet lyhyiksi.

Muutaman asteen pakkanen näkyy parhaiten kuuran koristamissa suoheinissä. Aurinko tavoittaa päivän mittaan suurimman osan kuurasta ja paljastaa syksyn viimeiset sävyt heinistä.

Pienissä lätäköissä on riitettä, mutta Kuivajärvi ja Spitaalijärvi ovat saaneet yön aikana kattavan joskin ohuen jääkannen. Kovin pitkäikäiseksi ei tämäkään kansi jää.

 

















Marraskuun alkupuoli on perinteistä talvilintulaskentojen aikaa, jolloin kierretään kauden avaava syyskierros. Lauhanvuoren reitti kiertää pitkän lenkin erämaassa. Lumettomaan aikaan liikkuminen on vaivatonta, vaikka suot ovatkin märkiä.

Lauhan syksyn jälkeen maastossa on lintuja huomattavan runsaasti. Erityisesti huomiota herättävät tikat, sillä käpytikkojen koputusta kuuluu kaikilta kankailta. Yksiltä jalansijoilta pääsee useammassa paikassa seuraamaan monen tikan työskentelyä pajallaan.

Käpytikkojen (yli 50) lisäksi reitin anniksi kirjataan yksi pohjantikka ja palokärki. Aiemmin syksyllä Lauhan rinteillä viihtyneet pikkutikka ja harmaapäätikka jäävät tällä kertaa näkemättä. Lintulajeja kertyi peräti 18 ja -yksilöitä 190. Talvella reitti on huomattavasti hiljaisempi.

Lauhanvuoren polut ovat mukavan rapeita kävellä. Pakkasyö on nostanut sorapolkujen pinnan koholle, joten polun pinta on paikoin kuin pumpulilla päällystetty. Pakkanen on kurittanut kankaiden sieniä kovalla kädellä, mutta käävissä riittää katseltavaa ympäri vuoden.

Tyyni ja kuulas keli tarjoaa loistavan kuuluvuuden, mikä paljastuu äänimaiseman rikkautena. Moottori- ja raivaussahat murisevat monella suunnalla, rekat ajelevat lähiteillä, Isojoen saha kolisee tasaiseen tahtiin ja Niinisalon tykit paukkuvat Pohjankankaalla. Onneksi luonnonäänet hallitsevat lähimaisemaa.

3 kommenttia:

  1. Hyvä keli lintulaskennoille. Miten sama paikka voikin näyttäytyä niin erilaisena - Lauhanvuori oli tosi hieno silloin sumuisenakin aamupäivänä, kun valo siivilöityi puiden runkojen välistä.

    Linnuntietä matka Korsukankaan polkua Spitaalijärvelle näyttää kovin lyhyeltä. Taidettiin tosin tehdä silloin mutkia kuitenkin jonkin verran?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korsukankaalta on polkua Spitaalijärvelle runsaat viisi kilsaa. Mutkista kertyy äkkiä kilometri lisää. Spitaalijärveltä Lauhan laelle on kirmattavaa enää pari kilsaa.

      Poista
  2. Tämä oli mukava ja erilainen retki, osaksi juuri sen takia, että kuljettiin maastossa.

    Olisi muuten hauskaa, jos kevätkaudellakin olisi luontoretkiä!

    VastaaPoista