Kauhanevan talvisumu

Joulukuun alku on tarjonnut vaihtelevia säitä. Kirpeä pakkanen on heilahtanut hetkessä lotisevaan loskaan. Sibeliuksen päivänä Kauhanevan kansallispuistomaisemaa hallitsee alkutalvinen sumu. Sumu tasoittaa keskipäivän varjot ja tuulenvireen keveys saa kelin tuntumaan suorastaan lämpimältä.

Suolaide on korkealle nousseen veden jäljiltä jään alla. Kankaan puolella jää on noussut mättäiden päälle ja menee helposti rikki saappaan alla - paljastaen yllättävän vetisiä koloja. Vesi on kadonnut myös Kyrönkankaan kesätien varrella sijaitsevista pienistä hiekkakuopista. Kiireinen hiihtäjä on ehtinyt kiertämään kankaan tienpohjia ja nevanlaitoja.





Kauhanevan pohjoislaidalla oleva lintutorni on uusittu, joten tornin voi jälleen valloittaa isommallakin porukalla. Töyhtö- ja hömötiaiset ruokailevat äänekkäästi nevan laidalla. Käpytikan paja kuuluu olevan hieman kauempana. Pieni urpiaisparvi on ensimmäisen tornikäynnin neljäs laji.

Kauhalammin laiturilla vastaranta katoaa sumuun. Jäällä on juossut myyrä, mutta vaelluskengät pysyvät vielä laiturin puolella. Kauempana nevalla on kulkenut ahma öisillä kierroksillaan.