Marraskuun alkupuoli on tarjonnut mukavia pakkaspäiviä. Parhaimmillaan mittari on tippunut reilusti alle kymmenen pakkasasteen. Kuiva pakkanen ei ole tuonut lunta, sitä on vain kevyeksi koristeeksi.
Lauhanvuoren kansallispuiston loppusyksy elää talven odotuksessa. Hienot ulkoilusäät ovat houkutelleet kansallispuiston raittiiseen ilmaan mukavasti retkeilijöitä.
Helppokulkuisilla poluilla matka taittuu vauhdikkaasti. Lauhanvuoren näkötornin kiipeäminen sopii ulkoilun alkuverryttelyyn. Näkötornilta lähdetään usein Spitaalijärven suuntaan, mutta myös pohjoisrinteellä on mukavia maisemia matkalla Kaivolammin nuotiopaikalle. Kaivolammin naapurissa sijaitsevan Ahvenlammin rannalta nuotiopaikka on poistettu.
Kaivolammin tuntumasta lähtee uusi polkureitti Spitaalijärvelle. Matkaa järvelle kertyy noin neljä kilometriä, jolloin kierroksesta takaisin näkötornille muodostuu noin kahdeksan kilometrin lenkki. Polkua on käytetty vielä niukasti, mutta punaiset kuitunauhat pitävät reitillä.
Kaivolammin suuntaan on tulossa ensi vuonna lisää elämää. Kankaalle aidataan 15 hehtaarin tarha, jonne tuodaan metsäpeuroja. Tarhassa syntyneet peurojen vasat päästetään luontoon 1,5-2 vuotiaina. Toiveena on, että tulevaisuudessa Lauhanvuoren maisemiin syntyy elinvoimainen, satojen yksilöiden muodostama metsäpeurakanta. Tällä hetkellä kansallispuiston maisemissa liikkuu hirvieläimistä lähinnä hirviä.
Suomessa metsäpeura on palautettu vastaavalla tavalla Keski-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan rajoille
Salamajärven kansallispuiston kautta. Metsäpeurat tuotiin Salamajärvelle 1970-80-lukujen taitteessa. Nykyisin seudulla elää noin 1200 metsäpeuraa.
Metsäpeurat ovat levittäytyneet mukavasti Salamajärven ympäristöön. Itse
puiston alueella peuroja liikkuu nykyisin jo selvästi vähemmän kuin
kymmenen vuotta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti