Tulvaa paossa

Lokakuun ensimmäinen viikko oli sateinen. Syyslenkille lähdettiin tulvivan Kainastonjokilaakson kautta.

Vettä riitti kaikkialla, joten lenkin kohteeksi valittiin Jurvan Tainuskylän Myötämäki. Mäki nousee 145 metriä merenpinnan yläpuolelle, joten mäen hukuttamiseen tarvitaan jo kaikenpeittävä vedenpaisumus.

Myötämäki ei ole pelkkä mäki, vaan houkuttimena on Kalliokota. Tarkkaa työtä tehneet kyläläiset ovat mitanneet patikoitavaa kertyvän 1675 metriä, kun matkaan lähdetään linkkimaston juurelta. Metrien määrä on helppo tarkistaa, sillä uraa on kuljettu paljon ja reitillä on myös muutama opaste.

Reitin alussa, vanhan tien varressa on jykeviä kuusia ja lähdenotkoja. Sammalpeitteen kätköistä voi löytää suppilovahveroita. Rinne oli valuttanut vesiä myös polulle ja polunvarren painanteisiin. Ylempänä mäen rinteillä vedestä ei kuitenkaan ollut haittaa.

Tuuli ravisteli ruskan keltaiseksi värjäämiä puita. Samat veden kyllästämät tuulenpuuskat saivat mäen laella seisovan vanhan palovartiotornin näyttämään vähemmän houkuttelevalta kiipeilypaikalta.

Metalliset tikapuut vievät torniin kiipeävän uusien maisemien ääreen, sillä näkötorniksi viritetty torni nousee reilusti lähimaiseman yläpuolelle. Komealla kelillä tornista avautuvat hienot näkymät jurvalaiseen maisemaan. Kuulaana syyspäivänä tornin ympärille leviävien sävyjen kirjoa voi vain kuvitella.

Syyslenkillä keli ei estä elämystä. Retken anti voi syntyä maisemista, liikkumisesta, seurasta tai eväistä. Nyt pääpaino taisi olla komeassa kodassa nautittuissa eväissä. Toki elävän tulen lumo on keskeinen osa onnistunutta eväshetkeä. Kota sijaitsee näkötornin vieressä ja kaksikko muodostaa hienon kokonaisuuden. Paikka on nimensä ansainnut, sillä kodan ympärillä leviää karun jylhiä kivikoita ja kallioita.

Myötämäeltä oli helppo lasketella alas kevein repuin ja täysin vatsoin. Kainastonjokilaaksossa tulva jatkoi nousuaan - tiet olivat vielä auki ennen suurta tulvaa.