Jääkentän reunalla

Huhtikuun alun kylmyys on suosinut ulkoilua. Kirpeät pakkasyöt ja aurinkoiset päivät ovat houkutelleet luontoon, kun tuuletkin ovat pysyneet aisoissa. Hanget ovat kantaneet pitkään ja tutussa saaristossa on riittänyt jäitä kuljettavaksi.

Suupohjassa ulkosaaristo on lähellä mannerta, sillä saaristovyöhyke on kapea. Paikoitellen mannerrannalta avautuu suora näkymä ulkosaariston elämään. Toisaalla saaristo muodostaa kuitenkin reilun vyöhykkeen mantereen ja avomeren väliin.



Kevätpäivät houkuttelevat saaristoon monenlaisia retkeilijöitä. Pilkkijät osaavat hakea kevätjäiltä isoja saaristoahvenia, jollaisista voi vain haaveilla Suupohjan sisämaan vähäisillä vesillä. Kevätjäiden arvokaloihin kuuluu myös siika.

Pitenevät päivät tuovat saaristoon myös muuttolinnut. Kylmä huhtikuu on hillinnyt tehokkaasti kevätmuuttoa, joten jäinen maisema on pysynyt varsin hiljaisena.

Muuttavien lintujen niukkuuden vuoksi saariston kevätretkellä ehtii kiinnittää tavallista enemmän huomiota maisemiin.


Ulkosaaren edustalla jääkenttä on rikkonainen, sillä talven tuulet ovat ehtineet rikkoa jäät useampaan kertaan. Moneen kertaan jäätynyt kenttä on epätasainen lohkarepelto ihan sisämaan pirunpeltojen malliin.

Tuulet ovat heittäneet isoja jäälohkareita myös rantakallioiden päälle. Aurinkoinen aamupäivä saa sinivihreinä hohtavat lohkareet loistamaan. Kylmältäkin tuntuvana aamuna lämpö alkaa nopeasti sulattaa lohkareen kylkeä, mikä ruokkii pieniä jääpuikkoja.

Rantakallion kylkeen on kasautunut pienistä jäälohkareista ja sohjosta isoja valleja. Pakkaspäivät ovat lujittaneet vallit kivikoviksi, joten jääkenttien läpi kulkevia väyliä auki pitävien murtajien työ on helppo uskoa totiseksi ryskeeksi.

Jäävallin kylkeen on kasvanut laaja jääpuikkojen metsä. Toisaalla vallin reunasta pistää esiin muinaisen mammutin hahmo kuin muistoja vanhoista ajoista.

Talvisten jäiden äärellä on helppo sukeltaa jääkauden tunnelmiin, kunhan laskeutuu oikeaan mittakaavaan. 

Jääkausi on isolla aikajanalla vielä lähellä; jääkauden muokkaama maisema palautuu edelleen koettelemuksistaan. Suupohjan rannikolla maa nousee noin kahdeksan milliä vuodessa. Myös Suupohjan sisämaasta löytyy runsaasti jääkauden maisemaan jättämiä merkkejä.

Kanuunalahden rannoilla

Saaristomaisemat ovat tärkeä osa eteläisen Pohjanmaan luontoa. Talvinen saaristo voi vaikuttaa ensi silmäyksellä autiolta ja hiljaiselta, mutta hieman tarkemmin katsomalla sieltä paljastuu paljon mielenkiintoista.

Vapaan retkirannan löytäminen mökkien välistä ei ole aina helppoa. Kristiinankaupungin alle sijoittuvan niemen kärjessä on kelpo retkikohde kaikenkokoisille retkeilijöille. Paikka löytyy ajamalla kaupungin leirintäalueen ohi Skatantien päähän ja kääntymällä ison linjataulun alta vasemmalle.













Kanuunalahden ulkoilualueella pääsee saariston tunnelmaan. Muutaman sata metriä polkua esittelee naavaisia kuusia ja kilpikaarnaisia mäntyjä. Polun vierestä löytyy jyrkkiä kallionkylkiä, laakeita silokallioita sekä rantasorakkoja.

Länsirannan näköalapaikalta näkee saariston uloimmille luodoille noin parin kilometrin päähän. Viimeisten kivien takana aukeaa Selkämeren avoin ulappa. Helmikuun alkupuolen tuulet ovat rikkoneet jäät pitkälle saaristoon. Ulompana merellä on runsaasti avovettä sekä eri muodoissa liikkuvaa sohjoa ja jäätä.

Saaristo on muuttolintujen valtaväylä, jossa kevät käynnistyy helmikuussa merikotkien muutolla. Yksittäisten merikotkien näkemiseen Kanuunalahden maisemat tarjoavat hyvät mahdollisuudet ympäri vuoden. Myöhemmin keväällä saaristossa liikkuu runsaasti muuttavia ja pesimään asettuvia lintuja.

Rannoilla on lunta helmikuussa niukasti, sillä meri suojaa saaristoa ylenpalttisilta kinoksilta. Lunta on kuitenkin sen verran, että talvitunnelmasta ei joudu tinkimään ja liikkuminen käy vaivattomasti.

Kanuunalahdelle on rakennettu nuotiopaikka ja laavu, jossa kelpaa syödä eväät pitkän kaavan mukaan. Myös makkaran paistaminen onnistuu, ainakin jos ottaa polttopuut mukaan.



Niemellä on mukava pistäytyä ympäri vuoden. Retkellä säilyy tuntuma kaupungin sykkeeseen, sillä reilun kilometrin päässä humisee Pohjolan Voiman iso voimalaitos. Tasainen humina unohtuu nopeasti, joten siitä ei ole isoa häiriötä.

Voimalan edustalla pyörii kolme tuulivoimalaa tuulien ja koneistojen salliessa. Muutama tuulivoimala on nousemassa vielä lisää lähialueelle.

Kanuunanlahdella voi katsella myös meriliikenteen ohjausmerkkejä. Moderni Kristiinan majakka (kartta) on viisi kilometriä lounaassa ja vanhaa sukupolvea edustava Sälgrundin majakka (kartta) 12 kilometriä luoteeseen. Sälgrund on helpoin löytää majakan valon vilkkuessa hämärän aikaan.

Majakoiden lisäksi niemen edessä avautuvalla merialueella on runsaasti erilaisia väylämerkkejä, joista osassa on myös valoja. Paikan nimi kertoo, että alueella on purjehdittu ja turvattu rantoja myös kauan ennen nykyisiä väylämerkkejä.