Lauhanvuori syksyn ja talven rajoilla

Syksy on jatkunut pitkään Lauhanvuoren kansallispuistossa. Viime vuosien tapaan talven merkit ovat näyttäytyneet kansallispuiston maisemissa vain pikaisesti.  Lyhyet välähdykset ovat kuin muistuttaneet, että tähän aikaan vuodesta maisemaa voisivat hallita myös lumi ja jää.

Syksyn parhaiden sadepäivien jälkeen Lauhanvuoren rinteillä on ollut lunta 15 senttiä. Hiihtoharrastuksen innokkaat tukijoukot ehtivät jopa pohjustamaan latu-uria moottorikelkalla. Kaikkein nopeimmat ehtivät hiihtää muutaman kilometrin kansallispuiston tie- ja polkupohjilla.

Ensimmäisten lumien aikaan syksyn vaikutus on vielä vahva. Vaikka mittari on aavistuksen pakkasen puolella, metsässä liikkuu hämähäkkejä ja talvisääskiä. Sen sijaan lumen pinnalta löytyvä metsälude näyttää elottomalta.

Sumuisen kostealla säällä maisema on harmaa. Metsän kirkkaimmat väriläiskät löytyvät pökkelön kyljessä kasvavista keltaisista sienistä. Syksyn viimeiset ruskalehdet koristavat lumen pintaa puolukoiden rinnalla.

Lumi vetäytyi nopeasti Lauhanvuoren maisemista lounaisen henkäyksen puhaltaessa maiseman yli. Lämmin vesisade sulattaa lumet ja Spitaalijärven jäät. Kuivajärvellä vedenpinta nousee sopivasti peittäen pohjan hiekkakivet ohuen vesipeiton alle.

Lohiluoman sorapohjilla kutevat tammukat nauttivat luoman reippaasta virtauksesta. Marraskuisen päivän hämäryydessä purojen elämä näyttää yllättävän vauhdikkaalta. Kalojen elämä on kutuajan ulkopuolella kovin näkymätöntä, ainakin satunnaisesti puronvarren liikkuvan retkeilijän silmin katsottuna.

Lauhanvuoren syksyssä voi päästä nauttimaan aivan erilaisista tunnelmista, vaikka retkillä olisi väliä vain muutama päivä.
Talvinen maisema vaihtuu nopeasti sumuiseen kosteuteen ja kevyeen syyssäähän - tai toisin päin.

Vähäinen lumikerros ei haittaa metsissä liikkumista kävellen. Sen sijaan hiihtämiseen ja lumikengillä liikkumiseen tarvitaan enemmän pehmustetta varvikon peitoksi.

Talven verkkainen saapuminen jatkaa patikointikautta. Lauhanvuoren antoisat reitit ja uudet rakenteet palvelevat retkeilijöitä mukavasti. Valmiit reitit ja kartoista löytyvät polut tarjoavat paljon erilaisia mahdollisuuksia ulkoilusta nauttimiseen.

Syksyisessä luonnossa on monesti hieno tunnelma, vaikka kevään ja kesän tunnelmat ja sävyt puuttuvat. Luonto on hiljaisempi mutta ilma on raikasta. Syyskelit tarjoavat usein hienot edellytykset pitempiin kierroksiin kansallispuiston maisemissa. Kunhan eväät ovat kunnossa. 

Kristiinankaupungin ensilumilla

Marraskuun ensimmäinen viikko toi maahan sievän lumivaipan. Luontoliikkujan syyslenkki päätti retkikauden Kristiinankaupungin maisemissa. Reitin varrelle mahtui monipuolisesti kulttuuria ja luontoa.

Kristiinankaupungissa tavoitteena oli kiertää Pohjoislahden ympäri kiertävä reitti. Lähtöpaikaksi valikoitui Tiilitehtaanmäen parkkipaikka. Retki sai tunnelmallisen alun kävelystä vanhan hautausmaan läpi. Raskasta marjakuormaa kantavat lumiset pihlajat koristivat hienosti takorautaisia aitoja hautojen ympärillä.

Hautausmaan jälkeen kaupunkiin avautuu hieno näkymä Pitkänsillan kupeesta. Kirkontornit, tuulimylly, raatihuone ja ruotsinkielisen lukion rakennus tuovat kaupungin ilmeeseen hienon säväyksen. Pohjoislahtea kiertäessä kannattaa aina tehdä pieni lenkki myös kaupungin puolelle.

Kaupungin kattojen yläpuolelle pääsee Myllykalliolla vanhan tuulimyllyn seurassa. Sopivalle kalliokulmalle kiipeämällä paikalta näkee myös Pohjoislahteen laskevan Teuvanjoen viimeiset mutkat.

Myllykalliolta on mukava lasketella alas vanhan puukaupungin kapeille kaduille. Vanhat talot ja pihapiirit, aidat ja portit tarjoavat hienoja yksityiskohtia kävelyn virkistykseksi. Matkaa voi jatkaa pohjoisen tullituvan kautta Pohjoislahden lintutornille, jossa on varsinaisen Pohjoislahden reitin lähtöpaikka.

Pohjoislahden perukka oli hiljainen. Loppusyksyn vesilinnuista koskelot viihtyvät paremmin hieman syvemmillä vesillä Pitkänsillan ulkopuolella. Koskeloiden seurana lahdella uiskentelee jokunen sinisorsa.


Kevyt lumivaippa tuo valoa polunvarren synkkään kuusikoon. Syksyn sateet näkyivät polunvarren metsissä vesinoroina ja lätäköinä. Polku on kuitenkin hyvin pohjustettu, joten vain muutamassa kohdassa lätäköiden yli joutuu hieman kiertämään tai hyppäämään, mikäli on matkassa pikkukengillä.

Synkkä kuusikko päättyy Teuvanjoen varteen. Sateiden jälkeen joki näyttää yllättävän suurelta virralta. Tukeva riippusilta tekee joen ylityksestä helppoa, joten uudistettu nuotiopaikka ja Tiilitehtaanmäen hakamaat ovat äkkiä käsillä.

Joen ylitystä juhlistaa pikainen lumisadekuuro. Tummaa vettä vasten lumi näyttää hienolta. Vettä on virrannut reilusti myös Tiilitehtaanmäen ojissa. Muistoksi ovat jääneet puiden oksiin jähmettyneet jääpuikot.

Tiilitehtaanmäen kesätyöläiset ovat päässeet talveksi sisätiloihin, mutta laitumen pihlajissa on edelleen runsaasti marjoja. Taviokuurnat viheltelevät retkeläisten iloksi pienen punatulkkuparven kanssa marjoja syödessään. Pihlajanmarjojen perään ovat myös lähimetsissä lentelevät räkättirastaat.

Aarniometsän ilta

Syyslenkki juhlisti talviaikaan siirtymistä retkellä Pässinrämäkän aarniometsään. Hämärän laskeutuessa lokakuun viimeiseen lauantaihin porukka oli Teuvalla Norin Viiatissa.

Loppuviikon lumisateet olivat valkaisseet maiseman ja pikkupakkanen korosti talvista tunnelmaa. Suolla maaruskan värit pilkottivat ensilumen alta.

Aarniometsään uumeniin sukellettiin suoraan tien laidalta. Metsän reunaan pääsee lähes joka suunnasta teitä tai polkuja pitkin.

Isot kuuset ja jättimäiset haavat kurottelivat metsässä korkeuksiinsa. Suurten puiden juurella oli runsaasti kaatuneita puita, joista osa oli maannut ja lahonnut maassa jo pitkään. Sammalet, käävät ja sienet näyttivät viihtyvän metsässä hyvin.

Pässinrämän vanhan metsän alue erottuu hyvin ilmakuvassa yhtenäisenä tummana metsänä, jonka ympärillä on taimikoita ja nuoria metsiä. Osa metsäalueesta on hankittu suojelualueeksi, mutta kokonaisuus ei ole vielä valmis.

Metsässä ei ole polkuja, mutta matalassa varvikossa on helppo kävellä, kunhan väistelee kaatuneita puita ja pahimpia ryteikköjä. Pehmeällä sammalmatolla kävellessä ja maapuiden yli tasapainoillessa kuntoilu on monipuolista ja palkitsevaa.

Iltahämärän sinisten sävyjen syventyessä pimeydeksi päädyimme Aittakallion laavulle, joka sijaitsee Teuvan korkeimmalla paikalla 178 metriä merenpinnan yläpuolella. Metsä kätkee laavun niin tehokkaasti, että kaukomaisemia ei laavulla pääse ihailemaan.

Retken kohokohdaksi muodostui perinteisesti nuotion ääressä nautitut runsaat eväät. Eväiden syönnin aikana kaakkoiselta taivaalta löytyi lähes täysi kuu, joka valaisi hienosti kuun edessä seilanneita pilviä.

Eväiden sulattelu aloitettiin patikoimalla otsalamppujen valossa metsäpolkua ja pikkutien pohjaa Viiatinlammen rannoille. Lumen mukana saapuneet pakkaset olivat jäädyttäneet lammen umpeen, joten uiminen jäi tällä kertaa väliin. Retki-illan pikkupakkanen virkisti kuitenkin mukavasti ilman uintiakin.