Elokuun alkupuolella kesä tarjoaa parastaan Lauhanvuoren kansallispuistossa. Maisemasta löytyy kuitenkin paljon merkkejä, jotka kertovat kesän kääntymisestä syksyä kohti.
Kansallispuiston kankailla kiertelee muutama marjastaja ja sienestäjä, mutta pitkoksilla saa kulkea kaikessa rauhassa. Paitsi, jos katsoo tarkasti ympärilleen. Pitkoksilla ja niiden ympäristöstä löytyy paljon mielenkiintoista tutkittavaa.
Kankaille on noussut runsaasti haperoita, tatteja, rouskuja sekä kantarelleja - kun listalle otetaan yleisimpiä ruokasieniä. Näiden rinnalla kankailla kasvaa lukuisia joukko muitakin sienilajeja, joista monet saavat jäädä suosiolla metsiin. Erilaiset hyönteiset ja etanat ovat herkutelleet sienillä, joten hyväkuntoisten sienien löytäminen voi vaatia hieman kävelyä.
Perhosista näkyvimmin ovat esillä eteläiset neitoperhoset, jotka ovat yleistyneet nopeasti viime vuosina. Keväällä lentävät neitoperhoset ovat talvehtineet aikuisena, mutta elokuun perhoset ovat tänä kesänä kasvaneita yksilöitä, jotka lentävät tuorein siivin.
Pitkosten tuntumassa on lennossa kymmeniä neitoperhosia, jolloin vaatimattomat metsä- ja suolajit jäävät helposti huomiotta. Osa Lauhanvuoren perhoslajeista on pitkoksilla vielä toukkina etsimässä ruokailu- tai koteloitumispaikkaa.
Soiden allikoiden kohdalla pitkosten ympärillä lentää sudenkorentoja. Suurimmat korennot ovat sinisävyisiä ukonkorentoja, mutta niiden seurana on muitakin sudenkorentolajeja.
Parhaat luontoretket tarjoavat yllätyksiä. Retkelle lähtiessä ei koskaan tiedä, mitä retkellä näkee. Elokuun alkupuolen yllätys löytyy pitkosten rinnalla virtaavan Lohiluoman varrelta. Hyvällä onnella luomassa voi nähdä kaloja, joista useimmat ovat purotaimenia.
Tällä kertaa juurakon takaa kuuluva molskahdus kertoo liikkeellä olevan isomman eläimen. Hiljainen siirtyminen ja hetken odottelu palkitaan ohi uiskentelevan saukon muodossa. Saukon näkeminen kesäisillä latvavesillä on hieno yllätys. Talviset lumijäljet ovat paljon tutumpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti