Syksyn voimaa Lauhanvuorella

Syksy antaa virtaa. Värikkäät maisemat ja maukkaat marjat tarjoavat hyvän syyn ulkoiluun. Kauhajoen kansalaisopiston kurssi vie tutustumaan kansallispuistoihin. Lauhanvuorella syksyyn voi sukeltaa esimerkiksi Kivijadan kiertävällä reitillä.

Lauhanvuorella laajimmat maisemat avautuvat näkötornista, vaikka syysaamuisin maisema verhoutuu usein pehmeään sumuun. Torniin kiipeäminen ei mene kuitenkaan hukkaan, koska pieni reippailu portaissa tekee aina hyvää.

Syksyllä lämpö ei kiusaa ja sateen jälkeen ilma on raikas. Maisemaa elävöittävät tuulen kaatamat puut ja niiden juurakot. Kaatuneet puut tarjoavat tutkittavaksi paljon hienoja yksityiskohtia. 

Soiden värit ovat syksyiset. Heinien kellanoranssien sävyjen rinnalla maisemassa nousevat esiin juolukoiden punaiset lehdet. Syksyinen maisema täydentää nuotioringin tarjoilut ja tarinat.

Lokakuussa paras sieniaika alkaa olla ohi. Sen sijaan makeita ja kirpeitä makuja tarjoavia marjoja löytyy vielä runsaasti kankailta ja soilta. Marjat lupaavat terveyttä ja hyvää oloa etenkin suoraan mättäiltä nautittuina.

Myöhäisen kesän jälkeen osa mustikoista maistuu vielä hyviltä. Juolukat eivät ole yhtä maukkaita, mutta terveellisiä ainesosia niissä on ainakin yhtä runsaasti kuin mustikoissa. Variksenmarja eli kaarnikka on myös voimamarja, vaikka maku onkin hieman vaatimaton. Mättäät ovat punaisina mehevistä puolukoista, mutta pitkosten varrella karpalot kaipaavat vielä pakkasen puraisua.

Kauhanevan syyssävyjä

Loppukesän lämpö on hiipumassa syksyn viileydeksi. Päivän pituuden lyhetessä kasvit valmistautuvat talveen. Kauhanevan soille syksy tuo hienoja sävyjä.

Suurin osa suon kesäisistä lintuvieraista on jatkanut matkaansa etelään. Pari telkkää ja tukkasotka uiskentelevat Kauhalammissa. Laulujoutsen puuhailee allikkoalueen ytimessä. Muutama haarapääsky lentää suon yli etelään ja niittykirviset pyörivät nevalla. Rastaat pyrähtelevät reunametsien marjamättäillä äänekkäiden käpytikkojen naputellessa puiden latvuksissa.

Syksyn sato maistuu lintujen lisäksi Kauhanevan retkeilijöille. Kankailla on vielä runsaasti mustikoita jopa polkujen tuntumassa. Punaiset puolukkamättäät reunustavat mäntyjen tyviä. Nevan reunarämeellä pääsee maistamaan juolukan aromeja.

Kuivasta loppukesästä huolimatta sammalten alta ponnistaa esiin sieniä, joista osa kelpaa myös retkeilijän evääksi. Sopivalta kankaankulmalta voi löytää niin haperoita, rouskuja kuin tattejakin. Myös ensimmäiset suppilovahverot ovat nousseet ilahduttamaan syksyistä ulkoilijaa.

Syksyisen suon lämpimät, kellanoranssit sävyt miellyttävät silmää. Nummikankaan laidan lintutornista suon sävykirjosta saa hyvän yleiskuvan. Hienoimmillaan värit ovat läheltä katsottuna kun heinien ja sarojen yksityiskohdat erottuvat tarkkoina. Veden tummansinisen peilin rinnalla sävyt korostuvat erityisen hienosti. Matalalta paistavan auringon osuessa suon kasveihin syksyn sävyt ovat parhaimmillaan.

Parhaiten maisemista pääsee nauttimaan jättämällä liian kiireen taakseen. Hitaasti etenemällä maisemasta ehtii nähdä muutakin kuin kengänkärjet ja pitkospuut. Pitkoksilla hirvikärpäset eivät latista tunnelmaa, kuten nevanlaidan rämeillä ja korvissa voi käydä.

Pitkoksilla kohtaa usein muitakin kulkijoita. Esimerkiksi suoperhosten toukat voivat taittaa pienen taipaleen lankkupolkua pitkin. Perhosen kulkema matka ei ole metreissä pitkä. Matkan aikana tapahtuva muutos munasta toukaksi ja kotelon kautta uudeksi perhoseksi on hieno. Lennossa matkaa kertyy reilummin, vaikka siipien käyttöaika voi jäädä lyhyeksi.