Katikankanjonissa soi kevät

Piilopuro nousee pintaan Kauhanevan suuren suolakeuden länsilaidalla. Viileän toukokuun tahdissa suo on herännyt verkkaisesti kevääseen. Sammaliin painuva askel kohtaa hieman syvemmällä tukevasti jäässä olevan turpeen. Katikanluoma aloittaa matkansa routaisten kermien lomasta.

Kevään tulvat jäivät vaatimattomiksi vähälumisen talven ja kuivan kevään jälkeen. Toukokuun lopulla veden kevätkiireet ovat tasoittuneet. Pienen koskipaikan alla akanvirran pyörteet tarjoavat pienille vaahtolautoille kunniakierroksia.

Katikankanjonin kuusikon varjoissa tunnelma on odottava. Veden niukkuus ja säiden viileys on hillinnyt kasvillisuuden heräämistä. Toukokuun viimeisenä päivänä kasvit ovat selvästi myöhässä edeltävien keväiden aikatauluun verrattuna.

Metsässä näkyy vain vähän uusia versoja tai auenneita silmuja. Rantojen rehevistä saniaisista muistuttavat vain edellisen kesän lakastuneet lehdet.

Menneestä suuruudesta kertovat myös kaatuneet puut. Lahopuu on toisaalta myös uuden elämän avain. Lahopuun runsaus tuo kanjoniin arvokasta lajistoa: sammalia, sieniä, kääpiä ja hyönteisiä.

Maalla puut lahoavat vääjäämätöntä tahtia, mutta Katikanluoma tarjoaa sortuneille puille turvaa. Veden alle päätynyt puu säilyy ennallaan jopa satoja vuosia. Vuosikymmenien jälkeen vedestä nostettu puu voi näyttää vain hetki sitten veteen päätyneeltä.

Ryteikköiseltä näyttävä maisema tarjoaa myös suojaa. Kaatuneiden kuusien lomasta kuuluu voimakasta laulua. Latvustoissa laulavat mustarastas, peipot ja vihervarpuset jäävät toiseksi. Lähikuusten juurella hiipivä pyy ei edes yritä kilpailla laulajan kanssa.

Kuuntele Katikankanjonin kevättä:


Kuusenjuurakoiden ympärillä vilahtaa pieni ruskea lintu pyrstö pystyssä; peukaloinen on varannut juurakon pesäpaikakseen. Katikanluomassa solisevan veden säestämä peukaloisen laulu kuvaa hienosti kanjonin keväistä tunnelmaa. Lähestyvästä kesästä kertovat kolme hyttystä, vai lienevätkö nekin vielä talvisääskien sukua.